Leirin kymmenennellä tunnilla oli luvassa isompia esteitä. Ratsukseni sain kaikeksi onneksi Helmerin. Se meni jo aiemmalla tunnilla, joten säästelin sitä hieman alkuverryttelyssä. Siinä ratsastimme voltteja ulkoavuilla kääntämiseen keskittyen. Suuntaa vaihdoimme laukassa kahden puomin suoran linjan avulla. Helmeri teki hienosti molemmat vaihdot. Muutoin Helmeri oli suunnilleen hereillä, vaikka sitä piti toki ratsastaa. Voltit menivät paikoin ok, paikoin hieman sisään valuen. Valtaosin Helmeri kuitenkin tuntui kivalta, joten sen kanssa oli hyvä lähteä hyppyihin.
Hyppäsimme tunnin aikana yksittäistä pystyä, laatikkopystyn ja pystyn kaarevaa linjaa, yhden ja kahden askeleen kolmoissarjaa sekä muuriokserin ja porttipystyn (toim. huom. Mikko Forsténin aiemmin omistama) kaarevaa linjaa. Hypyt menivät mukavasti, vaikka välit jäivät paikoin jopa ahtaaksi, vaikka tajusin hieman pidättää. Pidätteen olisi vain saanut tehdä hitusen aiemmin ja vähän napakammin, jotta väli olisi mennyt vielä paremmin. Helmeri oli kuitenkin hyvin hereillä ja hyppäsi kaiken sujuvasti.
106 cm.
Sitten keskityimme kolmoissarjaan sekä muuriokserin ja porttipystyn kaarevaan linjaan. Jälkimmäiseksi mainitulla linjalla muuripysty nousi ehkä 85 senttiin, kun taas porttipysty oli noin 80 senttiä ja pysyi sellaisena. Sen sijaan kolmoissarjan viimeistä estettä eli okseria opettaja alkoi hilata kierros toisen jälkeen korkeammaksi. Helmeri tuli sarjalle aina hitusen oikoen, ja sama meno jatkui myös linjalla. Helmeri kuitenkin hyppäsi varmasti, ja yritin parhaani mukaan korjata tietä suoremmaksi. Lopulta linja nousi 106 senttiin (tarkistusmitattauksen tulos). Mikä hassuinta, este ei jännittänyt tai pelottanut ollenkaan! Niinpä se ylittyi helposti ja hihkuin riemusta. Uusi korkeusennätys! Vain sentillä aiemmasta, mutta silti.
116 cm.
Vaan eipä homma tähän päättynyt. Este nousi 116 senttiin, ja kommentiksi tuli, että saa tulla tai olla tulematta. Varmistin opettajalta, että korkeus oli Helmerille ok ja selvisi, että sillä on hypätty isompaakin. Ei siis muuta kuin estettä kohti. Ensimmäisellä yrittämällä lähestyminen sarjan ensimmäiselle esteelle oli höpö, mikä heijastui koko tehtävään. Jäin arpomaan viimeisessä välissä, mikä johti ohimenoon. En kuitenkaan säikähtänyt tai alkanut jännittää, sillä virhe oli selvä eikä mistään omituisesta johtuva. Toisella yrittämällä lähestyminen meni paremmin, ja äänellä rohkaisemalla lähdimme hyppyyn. Puomi lähti mukaan, mutta muuten hyppy oli mukavan varma. Hieno Helmeri! Otimme tunnin päätteeksi vielä minipystylle hypyn, sillä en tahtonut jättää Helmerille kolistelua tunnin viimeiseksi hyppykokemukseksi. Hyppy menikin ihanan sujuvasti, ja Helmeri oli menossa todellakin mukana.
Tunti päättyi tähän. Miten mahtavaa! Helmeri oli niin hieno! Tunnissa parasta oli helppous ja sujuvuus. Opettajakin totesi, että menomme näyttää siltä, ettei siellä tarvitse paljoa tehdä. Mahtava tunti! Ihanaa, että oma pää kestää korkeammatkin esteet, kun on sopiva ratsu alla. Tämä taitaa napata leirin parhaimman tunnin paikan, jes!
Kuvista ja videoista kiitos leiriläisillemme ja leiriavustajillemme!
