torstai 2. heinäkuuta 2015

Ratsastusleirin 13. tunti: vaellus rajalle

Leirin kolmastoista tunti oli lisätunti. Se oli kahden tunnin maasto Suomen ja Venäjän rajalla läheisyydessä osittain mennen. Ratsukseni sain Raksun, ja sijoituimme yhdentoista ratsun letkassa viidenneksi. Matkaan lähdimme noin kello 22.15 tallin pihalta. Tallin pihasta suuntasimme pienelle metsälenkille, jonka jälkeen menimme samaa soratietä kuin uittomaastossa. Sille otimme ensimmäisen laukkapätkän. Jonon neljä ensimmäistä ampaisivat matkaan, kun taas Raksu jäi auttamatta matkasta. Vaan se ei onneksi Raksua tai minua haitannut, joten puksuttelimme tulemaan hyvän välimatkan päässä. Raksun perässä olleet eivät myöskään olleet vauhtihirmuja, joten niillä sopi tulla meidän vauhtiamme. Oli kyllä kiva, että Raksu oli asiallisesti, vaikka edessä menneet kaverit painuivat menojaan.

Soratien jälkeen käppäilimme tovin asvalttitien reunaa, kunnes tulimme kaikista lähimmäs maiden rajaa. Siitä tie muuttui taas soratieksi, ja pääsimme ottamaan parit laukkapätkät. Ensimmäinen niistä sijoittui suoralle tielle, jolle kärkiporukka nakutti varmaan ennätysvauhdin. Me Raksun kanssa emme varmaan sen lujempaa menneet kuin ennenkään, vaan hyvinpä se laukka sujui. Oli ihanaa laukata menemään, kun ei tarvinnut jännittää saati nohitella hevosta liikkumaan. Reissun viimeinen laukkapätkä olikin jo rauhallinen, ja Raksu pysyi vähän paremmin ensimmäisen porukan matkassa.

Loppumatka mentiin taas asvalttitien reunaa pitkin ja kokonaan käynnissä. Hevoset pääsivät palautumaan reissusta, ja kuskit saivat fiilistellä kesäyötä. Tallin pihalla takaisin olimme pari minuuttia yli keskiyön. Olipa mainio maastoreissu! Kannatti lähteä, taas kerran. Yöunista voi joskus karsia, etenkin ratsastuksen takia.

Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.