Hevoseton sunnuntai tuntui kummalliselta ajatukselta, joten niin vain löysin itseni itsenäiseltä tunnilta Tallinmäeltä. Ratsunani oli Hilima. Treeniaiheeksi otin ihan perusratsastuksen tavoitteena saada kohtuullisen rentoa ja mukavaa menoa. Nakkelin kentälle parit puomit, joita käytin pääosin ympyrätyöskentelyn apuna.
Käynnissä ja ravissa sain Hiliman mukavasti kuulolle sekä pysymään aika rentona ja rauhallisena. Puomien avulla oli hyvä pyöritellä ympyröitä ja nähdä, pyrkikö Hilima omille teilleen vai pysyikö se raiteilla. Vasen kierros meni tänään aika sujuvasti. Oikeassa kierroksessa sain hieman korjata meitä molempia, jotta ympyrät eivät lähteneet pienentymään. Sain ratsastettua aika paljon pohkeilla ja oltua kädellä vähän rauhallisempi, mikä taisi auttaa Hiliman pitämisessä rentona. Testailin myös lyhyesti muutamia siirtymiä ravista käyntiin kahden puomin linjalla. Siirtymät tulivat ihan kohtuullisesti, vaikka saisin opetella olemaan täsmällisempi vaatimaan siirtymät ajoissa, ei pienen viiveen jälkeen.
Laukka sen sijaan oli taas aika viipottamista. Yritin olla zen ja korjata istuntaani paremmaksi, mutta Hilima vain kipitti ja oikoi mutkia pahemman kerran. Oikeassa laukassa meno oli holtittominta, vasemmassa taas hieman parempaa. Yritin oikeassa laukassa pohtia kunnolla, mikä ihme saa Hiliman kaatumaan niin vahvasti sisälle. Yritin korjata istuntaani, muuttaa apujani sekä ratsastaa pohkeella ja ohjalla eri tavoilla, vaan ei. Lyhyitä, parin askeleen asiallisempia pätkiä enempää en Hilimasta saanut irti. Yritin kyllä niin ymmärtää, vaan ymmärrys loppui nyt kesken. En vain tajua, en sitten yhtään! Jokin istunnassani tai apujeni käytössä aiheuttaa tämän, mutta sen ratkaisemiseksi tarvitsen opettajan apua, omalla pähkäilylläni en pääse enää puusta pidemmälle. Vasen laukka onneksi tarjosi vähän enemmän onnistumisen kokemuksia. Hetkittäin sain Hiliman malttamaan, jolloin se tarjosi rauhallisempaa laukkaa ilman tietoa kipityksestä. Tässä suunnassa Hilima ei myöskään kaatunut niin vahvasti sisälle, jolloin ohjaaminenkin oli helpompaa.
Loppuun pyörittelin vielä erikokoisia ympyröitä ja menin ihan uraa myöten hakien Hilimaa ravissa rennoksi ja rauhalliseksi. Hiljalleen sen laukasta seuranneet kipitysvimmat haihtuivat, ja se tarjosi taas aika rentoa ja rauhallista etenemistä. Tämän jälkeen oli hyvä lähteä käppäilemään toisen tie- ja peltolenkin kautta takaisin tallille. Tunnin käynti- ja raviosuuksista jäi hyvä mieli, mutta laukka jäi kaivelemaan pahemman kerran. Vielä ihan tovi sitten alkoi tuntua, että aloin saada Hilimaan vähän otetta laukassakin, mutta nyt taas näyttää siltä, että takapakkia on tullut pahemman kerran. Nyt siis vain treeniä opetuksessa Hiliman kanssa, niin jospa se alkaisi taas mennä parempaan suuntaan.
Ps. Näin kepoisasti hurahti kolme viikkoa joka päivä ratsailla ollen. Hups ja jee.
