Tiistain toinen ratsastus hurahti Hiliman kanssa koulutunnilla. Neljän ratsukon voimin treenasimme helpon C:n asioita, kuten ympyröitä, askeleenpidennyksiä, laukannostoja sekä laukkalävistäjiä. Suurimman osan tunnista pysyimme puomeilla rajatun pienemmän kouluradan kokoisella alueella.
Ympyröillä sain jokaisessa askellajissa miettiä Hilimaa oikeinpäin ja sitä kautta ratin löytämistä. Käynnissä ja ravissa se sujui molempiin suuntiin aika kivasti, ja saimme esitettyä aika hyviä ympyröitä. Vasenkin laukka meni vielä kohtuullisesti, mutta oikeassa laukassa oli taas sellaista venkslaamista, että huh. Miten minun onkin niin vaikea ratsastaa Hiliman kanssa sitä suuntaa, joka yleensä muilla hevosilla on helpompi? Höh! Saimme oikeaankin kierrokseen vähän tolkkua, kun sain korjattua istuntaani selvästi pois oikealta. Muutoin hyvä tahtokaan ei riittänyt pitämään Hilimaa oikealla kuviolla, vaan se punki päättäväisesti pienemmälle ympyrälle.
Askeleenpidennykset teimme pitkillä sivuilla. En ole pidennyksiä Hiliman kanssa treenaillut, joten oli aikakin. Yritin hakea ravia ennen ja jälkeen pidennyksen vähän lyhyemmäksi, jotta ero tulisi selvemmin. Hilima lähti pyynnöstä ihan mukavasti eteen, mutta arvelen varsinaisen pidennyksen muuttuneen enemmän tiuhemmaksi tahdiksi. Lisäksi paluu tavalliseen raviin venähti myös useimmiten. Tarkkuutta siis siirtymisiin.
Laukannostot teimme ravista kulmissa. Hilima nosti molemmat laukat aika kivasti ja helposti. Meno nostojen jälkeen olikin sitten toista. Vasen laukka sujui edelleen ihan ok, mutta oikeassa laukassa kurvailimme välillä ihan miten sattuu. Huumorintajuni oli koetuksella, kun oma ratsastustaidottomuus harmitti kovasti. Onneksi sain välillä keskityttyä, hilattua itseäni satulaan paremmin ja sitä myöten kerrottua Hilimalle selvemmin toivotun reitin.
Treenasimme vielä laukkalävistäjiä. Taas yksi asia, jota en Hiliman kanssa ole ajatellutkaan. Niinpä ne lävistäjät sujuivatkin aika kehnosti. Hilima joko pudotti raville ennen aikojaan tai sitten kiihdytti ja oikaisi kuvion. Minä taasen vain matkustelin, kun omat taidot loppuivat kesken. Lävistäjän apuna käytettiin puoliväliin pyöräytettyä volttia, jonka aikana hevosta sai vähän odottamaan ennakoimisen sijaan. Tämä kikka auttoi meitäkin hieman, mutta lävistäjät tahtoivat katketa raviin siltikin liian aikaisin. Tehtävä oli kyllä kinkkinen, mutta osoitti samalla sen, kuinka alkutaipaleella me Hiliman kanssa olemme koulupuolella.
Vaikka treenasimme helpon C:n asioita, olivat ne todellakin riittävän kinkkisiä meille. Hilima paljastaa armotta apujeni puutteet. Hevonen on todellakin ratsastajansa peili, vaikka joskus sen mielellään jättäisi näkemättä. Vaan treenillä tästäkin vissiin pääsee, toivottavasti ainakin. Aina ei voi mennä putkeen, mutta jokainen tunti vie eteenpäin jollain tavalla. Kyllä me vielä Hiliman kanssa opimme nämäkin asiat. Sitten voimme nauttia niiden tuloksista esteilläkin.
