Leirin yhdeksäs tunti oli lisätunti niille, jotka olivat maksaneet etumaksun ajoissa. Tunti meni koulun parissa seitsemän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Felixin, 2010 syntyneen torinhevosen ja trakehnerin risteytys. Felixiä kuvaillaan kiltiksi ja osaavaksi ruunaksi, joka aloittelee tuntihevosen uraa. Tunnin piti eri opettaja kuin leirillä tähän mennessä. Tunti jännitti melkoisesti, sillä Felix oli ollut hieman reippaana viikon ensimmäisellä tunnilla. Ei se mitään isompaa tehnyt silloin, mitä nyt nakkasi pari pukkia, mutta se on jo minun kauhumittarillani iso juttu. Nynny täällä terve. Yritin hokea itselleni, että kyllä tämä onnistuu, mutta kieltämättä tutisutti.
Tunnin ensimmäinen kunnon tehtävä oli suorakulmio, jonka kulmat ratsastettiin takaosakäännöksinä ja sivut avotaivutuksessa. Kuviota tultiin käynnissä. Tätä ennen olimme verrytelleet kaikissa askellajeissa. Felix oli vähän yrittänyt kipittää ja nakkasipa se ensimmäisen laukan alussa jonkinlaisen mummopukin, mutta enempää se ei onneksi enempää venkuillut. Kuviolla se tuntui tylsistyvän, kun se ei aina ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Takaosakäännökset menivät vähän höpösti, Felix luuli minun tarkoittavan ennemminkin etuosakäännöstä. Tai sitten vain kulman läpi kävelyä. Muutaman kerran sain käynnin niin lyhyeksi, että saimme pari hyvääkin askelta. Avotaivutuksista ei kauheasti kannata puhua, nekin menivät pitkälti mönkään. Felixillä turhautti ja minua myös, joten yhdistelmä ei ollut kovin hyvä. Apuni eivät olleet niin selkeitä kuin viisivuotias ratsu olisi tarvinnut, mikä näkyi armotta.
Toisena kuviona oli pyöräyttää ravissa voltti ja jatkaa siitä pituushalkaisijaa myöten, josta mentiin pitkälle sivulle pohkeenväistön avulla. Sen jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin toinen pitkä sivu avotaivutusta hakien. Me tosin Felixin kanssa skippasimme kiltisti avotaivutusosan, sillä pelkässä laukassa oli riittävästi tekemistä. Pohkeenväistöt vasemmalle olivat hieman helpompia, ja saimme siinä muutamia kivoja askelia. Väistöissä oikealle tökki jokin eikä siihen suuntaan tullut niin hyviä pätkiä. Tässä vaiheessa olimme kinastelleet sen verran, että päätin nollata mielentilani jollain. Niinpä aloin lauleskella itsekseni, mikä rauhoitti sekä minua että Felixiä. Mainio kikka, pitää kokeilla muulloinkin!
Loppuraveissa sai vielä hakea hevosia vähän pidemmäksi ja rentoutumaan. En tohtinut tätä kunnolla testata, vaan keskityin vielä hakemaan Felixiä kuulolle ja kuitenkin vähän rennommaksi. Saimme ihan asialliset hetket, joten siihen sai loppua meidän tuntimme. Huh, hengissä selvitty! Pahin jännitys hälveni hieman, mutta en oikein missään vaiheessa tohtinut alkaa luottaa Felixiin. Odotin pahinta, mutta sitä ei onneksi tullut. Ruuna kesti hienosti hieman epävarman ratsastukseni, vaikka sillä oli vähän tylsää välillä. Hienolta ratsulta se kyllä vaikutti, joten se varmasti kerää oman fanikuntansa.
Kuvat ja videot tulevat leiripostauksiin myöhemmin, jos niitä on saatavilla.
