Hyppyjä hittijalustimien kanssa

Perjantaina oli taas tuplatuntipäivä esteiden parissa. Ensimmäisen tunnin menin Jetillä kolmen muun ratsukon kanssa. Kinusin tunnin ajaksi lainaan kaikkialla kehuja keränneet ja uudeksi ratsastusvälinehitiksi nousseet Freejumpin jalustimet.

Alkuverryttelyssä menimme käynnin ja ravin itsenäisesti. Laukassa tulimme pääty-ympyröillä kavaletit ja suuntaa vaihdoimme lävistäjillä, joilla toisella oli puomeja ja kavaletti innariväleillä ja toisella puolestaan kahden puomin suora linja. Näillä tehtävillä tuli saada laukka vaihdettua. Jetti oli alussa hieman tahmeana, mutta yritin ratsastaa aina avun kerrallaan enkä jumittaa sitä vielä enemmän päällekkäisillä avuilla. Vaihdot alkoivat onnistua tehtävillä ihan kohtuullisesti, ja laukka myös hieman parantui niiden myötä.

Ennen rataa hypätyt tehtävät menivät ihan ok. Laukka rullasi ihan hyvin aina ennen estelinjaa, mutta viimeisissä askelissa ennen hyppyä hyydyimme. Mitä ihmettä alan säätää siinä kohdassa? Jotain tapahtuu, kun Jetti pääsee hidastamaan. Joko lakkaan ratsastamasta tai sitten alan tuupata. Vielä pitäisi keksiä, kumpi on oikea syy ja lakata tekemästä sitä. Kaikista esteistä kuitenkin pääsimme yli enkä liikoja panikoinut, vaikka laukka hieman sammui estettä kohti. Vihdoin ja viimein uskon siihen, etteivät alle metrin esteet ole Jetille vielä oikeasti juttu eikä mikään, jolloin minun ei tarvitse lietsoa sitä hätäiseksi.

Radan hyppäsimme noin 80–90 sentin tasolla. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ykköselle, joka oli muuri. Laukka rullasi ihan hyvin, ja hyppykin oli asiallinen. Matka jatkui siitä kakkoselle, jolle tuli hieman jarruttava hyppy. Ratsastin sen jälkeen hieman eteen, jotta pystyn ja okserin askeleen sarja ei aiheuttaisi pulmia. Jetti vähän pääsi estelinjalta sivuun, mutta sain korjattua sitä ja tuotua sen sarjan a-osalle kohtalaisesti. Sain kuitenkin välissä käyttää ääntä apuna, jotta Jetti lähti venyttämään b-osalle askeleella eikä alkanut harkita lisäaskelta. Taisimme jopa olla b-osan jälkeen toivotusti oikeassa laukassa. Neloselle sitten vähän hutiloin, jolloin linja meni muistaakseni viidellä askeleella, joista viimeinen oli mini. Viitonen kuitenkin ylittyi sen kummempia murehtimatta, ja matka jatkui. Sain kasattua pakkaa ennen kuutosta, jolloin se ja kaarevan linjan päässä ollut seiska menivät ihan ok. Toki sujuvuutta olisi voinut olla, mutta menimme niistäkin varmasti yli.

Sitten hyppäsimme vielä uusintaradan pätkän esteillä 2, 1, 6 ja 2. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Jetti liikkui hyvin, mutta taisi olla odottelun jälkeen vähän unessa. Ykköseltä otimmekin puomin alas. Sain kuitenkin kaarrettua kakkosesteelle hieman tiukemmin, ja siitä selvisimme hyvin. Kolmosellekin tohdin kääntää hieman tiukemmin, vaikka se olikin okseri. Jetti selvitti esteen hyvin, ja matka jatkui taas vähän tietä lyhentäen vielä neloselle eli ensimmäisenä hypätylle esteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja näin olimme kurvailleet lyhyen uusinnan. Tohdin ratsastaa teitä kerrankin vähän tiukemmin, vaikka pari estettä olikin 85 tai 90 sentin tuntumassa.

Tunti meni ihan mukavasti loppujen lopuksi, vaikka pientä hyytymistä ja tahdin katoamista oli matkassa. Mitä tulee Freejumpin jalustimiin, tarjosivat ne vähän tukevamman jalansijan sekä ehkä aavistuksen auttoivat pitämään pohkeet hypyissäkin tuntumalla. Enemmän ne kuitenkin vakauttivat jalkaa sen takia, kun jalustin ei päässyt valumaan jalassa edestakaisin. Asiallisilta vempeleiltä ne vaikuttivat, mutta toinen tunti tavallisten jalustimien kanssa meni kepoisasti enkä huomannut erityisemmin kaipaavani aiempien jalustimien pariin. Mutta kiva niitä oli testata. Muutoin hyppytunnista jäi mukavan varma olo. Kyllä se Jetti hyppää, kun en puske ja puserra kuin viimeistä päivää. Rentous ja rauha. Ihan kuin olisin joskus aiemminkin tämän huomannut, vaan onneksi aina välillä saan toteutettua noita vielä siellä satulassa ollen. Siitä on hyvä jatkaa.