Tiistaina oli vuorossa Saaran tallin estekurssin ensimmäinen päivä. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja minä sain ratsukseni Manun. Ensimmäisen tunnin menimme puomi- ja kavalettitehtäviä hevosiin tuntumaa hakien. Tunnin aikana tulimme niin ravissa kuin laukassa puomeja ympyrällä ja kavaletteja suoralla linjalla, jonka aikana oltiin kevyessä istunnassa. Lisäksi tulimme puomit ympyrällä laukassa, jonka jälkeen siirryimme raviin ja tulimme kahden ristikon suoralle linjalle. Loppuun tulimme laukassa ympyrällä ristikon, jatkoimme siitä suoran linjan kavaleteille ja hyppäsimme vielä suoran linjan kaksi pystyä.
Kaikilla tehtävillä ongelma tuppasi olemaan sama: Manu olisi pitänyt saada lyhyeksi ja teräväksi. Sain sen lähinnä lyhyeksi ja ponnettomaksi. Niinpä askeleet eivät aina sopineet puomeille ja kavaleteille, jolloin sorruin hätyyttämään Manua äänellä. Se sekoitti ruunan pakkaa, mikä ei tietenkään ollut hyvä juttu. Tunnin alkupuolella onneksi kuitenkin tajusin, että Manuhan oli just hyvä ratsu minulle. Enpähän voinut vain matkustella, vaan joutuisin oikeasti opettelemaan ratsastamaan sitä. Erityisesti saisin pistää pohkeeni kunnolla töihin, sillä ääni ei ollut hyvä apuväline Manun kanssa, ja raippaa en sen kanssa pidä ollenkaan. Kivaa, kun kerrankin tajusin yksinkertaisesti opetella ratsastamaan hevosta enkä alkanut urputtaa siitä, kuinka kemiat eivät muka sovi hevosen kanssa.
Ympyröillä haasteena oli tie. Kertaalleen esitimme hyvin töksähtävän matelun ristikon yli, kun Manulle ilmeisesti tuli este yllätyksenä. Voi nolous! Vaan onneksi huumorintajuni oli mukana, ja tajusin tuon jälkeen keskittyä teihinkin. Suorilla linjoilla sain puolestaan pitää Manun riittävän lyhyenä, mutta pontevana, jotta se ei venynyt pitkäksi ja joutunut sitten ahtautumaan väleihin. Ravilähestymiset suoralle linjalle olivat vähän kinkkiset, mutta eivät pahimmat. Laukka-askelia pistimme linjalle toivotusti ensin viisi, mikä oli Manulle jo vähän ahdas. Neljällä askeleella väli meni ihan hyvin, kunhan maltoin olla rauhassa enkä tuupannut Manua hätäiseksi. Kertaalleen tosiaan menin hoputtamaan Manua äänellä, jolloin esitimme esteelle melkoisen koikkaloikan. Manu myös nappaili tehtävillä vääriä laukkoja, mutta ne sai korjattua aika nopeasti ravin kautta. Viimeinen kierros puomiympyrän, kavalettisuoran sekä kahden pystyn suoran linjan tehtävällä meni onneksi aika asiallisesti.
Loppuraveissa Manu tarjosi kivaa, rentoa ravissa. Sellaista otetta kun saisin siihen laukassakin, niin asiat varmasti helpottuisivat. Vaan onhan tässä onneksi vielä kaksi päivää estekurssia jäljellä. Enköhän niiden aikana pääse vähän Manusta perille tai saa ainakin jotain vihjeitä siihen.
Videoista kiitos Noralle!
