Aina kiire jonnekin on

Maanantain tunnilla oli luvassa koulua. Ratsukseni sain Tupun. Tunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräyttelimme aina kaksi kappaletta yhdelle pitkälle sivulle. Tulimme niitä ensin käynnissä. Sitten voltit edelleen käynnissä, mutta niiden välimatkat ravaten. Sen jälkeen kokonaan ravissa, ja lopulta lisäsimme tehtävälle pätkän laukkaa.

Käynnissä volteilla oli hyvin aikaa miettiä, mihin suuntaan Tupua piti korjata. Tupu eteni hyvin, joten siihen ei tarvinnut puuttua muutoin kuin välillä hieman rauhoittamalla tahtia. Sen sijaan asetuksen ja taipumisen kanssa sai tehdä vähän enemmän hommia. Tavoitteena oli saada hevosen etu- ja takajalat samalle reitille sen sijaan, että etu- ja takaosa menivät omia polkujaan. Vasemmassa kierroksessa Tupu pysyi hyvin reitillä, mutta en saanut sitä oikein hyvin asettumaan. Oikeassa kierroksessa taasen sain keskittyä tuomaan etuosaa vähän ulommalta uralta takaosan eteen. Asetukset sujuivat tähän suuntaan paremmin. Ravissa taasen sain hakea sopivaa etenemistä, joka ei ollut liian kiireistä. Muutoin voltit menivät niin kuin käynnissä. Joskin ne ehkä hieman vaikeutuivat oikeassa kierroksessa, kun etuosa ei joka hetki ollut aivan hanskassa.

Lopulta otimme tehtävälle laukan mukaan. Se valmisteltiin pitkän sivun toisen voltin aikana ja nostettiin uralle pääsemisen jälkeen. Vasenta laukkaa menimme lyhyen sivun keskelle saakka eli aika lyhyen pätkän. Oikeaa laukkaa puolestaan saimme jatkaa toisen pitkän sivun ensimmäiselle voltille saakka, jossa kääntämistä sai käyttää apuna raviin siirtymisen valmistelussa. Ensimmäisen vasemman laukan jälkeen Tupulle iski kiire jonnekin. Varmaankin seuraavaan laukkapätkään. Niinpä ravista katosi tasaisuus, ja Tupu pyrki kipittämään. Kun se pääsi kipittämään, ei se myöskään enää ohjautunut kovin hyvin. Volttien alkupuolella sain hommaan jotain tolkkua, mutta voltin loppupuoliskot Tupu pääsi kanttamaan oikeastaan molempiin suuntiin.

Laukkaa valmistellessa sain toppuutella Tupua, jotta sain sen odottamaan sekä ennen kaikkea suoristumaan voltin jälkeen. Jos yritin nostaa laukan kiireisesti Tupua kunnolla suoristamatta, kiihdytti se vain ravia. Kun taas sain pidätteen läpi ja Tupun suoraksi, nousivat laukat ravista molempiin suuntiin kivasti. Vasenta laukkaa tulimme niin lyhyen pätkän, etten saanut siinä Tupusta oikein otetta. Niinpä siirtymiset raviin eivät olleen kovin hyviä. Tupu vain lössähti raviin ja lähti heti kipittämään. Oikeassa laukassa aikaa oli vähän enemmän, ja voltti toimi todella mainiona apuna siirtymisen valmistelussa. Tupu kuunteli oikeassa laukassa paljon paremmin, ja saimmekin lyhennettyä laukkaa selvästi ennen siirtymistä raviin. Tämän seurauksena Tupu siirtyi raviin ihanan pehmeästi ja tasaisesti. Olin näihin siirtymisiin todella tyytyväinen. Harmi vain, että hyvä hetki katosi nopeasti, kun Tupu lähti taas kipittämään.

Loppuravissa Tupu jatkoi vielä kauhomista. Toppuuttelin sen minkä ehdin, mutta hieman laihoin tuloksin. Olisi varmaan pitänyt olla napakampi ja monta kertaa vikkelämpi vuorottelemaan pidätteiden ja myötäysten kanssa. Tupulla oli tänään vähän kipityspäivä, ja sain taas huomata, kuinka minulle on hankalaa saada hevonen malttamaan. Onneksi oikeasta laukasta tehdyt siirtymiset raviin olivat sen verran kivoja, että ne lämmittivät mieltä hyvin. Tupun tutkiskelu jatkukoon. Kivaa sen kanssa tuntuu olevan treenata, vaikka emme vielä toisiamme läheskään joka hetki ymmärrä.

Uutta projektia työn alle

Keskiviikon toinenkin tunti hurahti suomenhevosen kyydissä. Sain kuin sainkin Tupun uudelleen, jeij! Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja väänsimme koulutunnilla niin kolmikaarista kiemurauraa kuin voltteja ja ympyröitä. Näiden lisäksi mietimme hevosen muotoa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa. Opettaja neuvoi Tupun kanssa hakemaan rauhallista etenemistä, sillä innostuessaan tamma vain kipittäisi menemään. Ohjilla sai myös vaikuttaa, mutta mahdollisimman pienesti, jotta Tupu ei intoutuisi vetokisaan. Näiden lisäksi piti tavoitella rentoa fiilistä, sillä sen avulla Tupu pysyisi tyynenä ja antaisi ratsastaa itseään. Kiemurauran kaaret oikealle sujuivat ihan mukavasti. Noin niin kuin reitin ja tasaisuuden näkökulmasta. Pyöreäksi en Tupua saanut houkuteltua, vaikka se hetkittäin myötäsikin. Kaaret vasemmalle taasen vaativat enemmän työtä oman istunnan korjaamisessa. Oma painoni kun valui vasemmalle, ja istuntaani kuunnellut Tupu pyrki tekemään samoin. Hilasin omaa painoani reilusti oikealle, jotta sain korjattua meitä pois vasemmalta. Tehtävällä hyvää oli Tupun malttaminen. Se eteni sopivasti eikä yrittänytkään kipittää. Näin minulle jäi aikaa pohtia, miten houkuttelisin sitä vähän pyöristymään.

Seuraavaksi siirryimme keskiympyrän ja siltä päätyjä kohti pyöräytettyjen volttien pariin eli niin sanotulle Mikki Hiiri -kuviolle. Aloitimme tulemalla keskiympyrän vasemmassa kierroksessa ja voltit oikeassa. Tässä suunnassa ravissa Tupu malttoi edelleen ihan mukavasti. Etsiskelin oikeita apuja pyöreämpien hetkien saavuttamiseksi. Sain lisävinkiksi jutella Tupulle mukavia, jotta varmasti itse hengittäisin ja pysyisin rentona. Hyödynsin myös edelleen oman painoni siirtämistä ulommas, jos Tupu tuntui kenottavan sisälle. Saimme pieniä, rennompia hetkiä, mutta kunnon loksahduksia ei tullut. Tupussa on kuitenkin hyvää Akun tapaan se, ettei sekään ole mikään varsinainen hirvi.

Tulimme tätä kuviota myös siten, että keskiympyrä tultiin laukassa. Voltit mentiin edelleen ravissa. Tupu vähän innostui tehtävästä, mikä näkyi kipittämisenä ravivolteilla. En oikein saanut sitä enää takaisin tasaiseen menoon, vaikka juttelin sille ummet ja lammet. Ehkä papatin niin paljon, etten enää hengittänytkään. En kuitenkaan hermostunut, mikä varmasti sai Tupun aina hetkittäin malttamaan. Vasemmassa laukassa sain edelleen korjata istuntaani ja samalla Tupua pois vasemmalta. Tupu pudotteli muutamia kertoja jostain syystä raville, mutta nosti laukan aina hetken päästä takaisin. Sinällään laukka eteni ihan hyvin, mutta kunnon otetta en siihen saanut. Oikea laukka sen sijaan rullasi aika mukavasti, ja siinä Tupu tarjosi tunnin pyöreimmät pätkät. Aavistuksen se kuitenkin yritti valua sisälle, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä tehtävällä jäi harmittamaan se, etteivät ravista tehdyt laukannostot olleetkaan niin sujuvia kuin olisin halunnut. Tämä selittyi osittain sillä, etten saanut ravissa Tupua kunnolla kuulolle. Niinpä laukannosto taisi tulla sille aina vähän yllätyksenä.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimmekin jo loppukäyntiin. Tuntiin mahtui asiallisia pätkiä, mutta myös parsittavaa. Kuten opettajalle totesin, on Tupu Akun tapaan sellainen hevonen, jota en suitsait osaa ratsastaa pyöreäksi. Oikean laukan hyvät hetket tietysti motivoivat opettelemaan ratsastamaan Tupu samanlaiseksi hiljalleen kaikissa askellajeissa. Siksipä menin sanomaan opettajalle, että pieni Tupu-putki voisi olla ihan paikallaan. Siinäpä minulle uutta projektia ja toivottavasti uusia ahaa-elämyksiä tämän lajin parissa.

Koulusta kavaleteille ja takaisin

Keskiviikko hurahti tuplahevostellessa. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa sekä koulua että kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain ilahduttavasti Akun.

Käynnissä ja ravissa saimme pohdiskella vähän hevosen virittämistä vieteriksi. Kovin syvällisesti tähän ei paneuduttu, mutta ajatuksen sai kuitenkin pitää mielessä. Akun kanssa keskityin siihen, että saisin sitä lyhennyksessä hieman ryhdistettyä. Niinä kertoina yritin pitää ohjat tasaisena ja pyytää pohkeella Akua liikkumaan takaa kohti tuntumaa. Ideana oli siis se, etten samalla jalalla pyytäessäni päästänyt Akua pitenemään edestä. Aku tuntui hoksaavan homman jujua ja tarjosikin muutamia ryhdikkäämpiä hetkiä. Kovin pyöreitä ne eivät aina olleet, mutta Aku tuntui silti kantavan itse etuosansa.

Ensimmäisenä laukkatehtävänä pyöräytimme muutaman pääty-ympyrän. Kun laukka oli kunnossa, tulimme muutaman kierroksen toisella pääty-ympyrällä, jonka kaarella oli innarivälein puomi, kavaletti ja puomi. Akun kanssa molemmat laukat sujuivat mukavasti ja aika pyöreästi ensimmäisellä pääty-ympyrällä. Oikeassa laukassa myös puomit ja kavaletti ylittyivät asiallisesti. Vasemmassa laukassa taasen Aku pääsi hieman painamaan sisälle, jolloin emme aina sattuneet ensimmäiselle puomille hyvin. Kun hilasin meitä molempia pois vasemmalta, tuli menosta parempaa. Viilasin vielä tien kuntoon, jolloin saimme tultua puomit ja kavaletin tästäkin suunnasta asiallisesti.

Toisena laukkatehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa yksittäistä kavalettia. Oikeassa kierroksessa oli puolestaan kaksi kavalettia kahden askeleen välillä. Vasemmassa laukassa emme ihan sattuneet parhaaseen ponnistuspaikkaan, vaan ajauduimme hieman lähelle. Jäin ehkä näpertelemään laukkaa liiaksi sen sijaan, että olisin antanut sen sujua. Onneksi otin virheestäni opiksi ja annoin Akun laukata sujuvammin oikeassa kierroksessa. Se heräsikin hyvin tehtävälle ja hurautti kavaletit oikein mukavasti.

Loppuravissa tahkosimme vielä tovin kolmikaarista kiemurauraa. Aku oli hieman tohkeissaan hyppyjen jälkeen, jolloin sain käyttää tovin sen rauhoitteluun. Se tasoittui kohtuullisesti, mutta jäi kuitenkin hitusen hätäiseksi. Niinpä raviin ei löytynyt kunnon tasaisuutta, vaikka hyviä hetkiä olikin. Kaaret vasemmalle alkoivatkin tämän seurauksena hieman tökkiä, jolloin pyöräyttelin aina ympyröitä ja työstin sitäkin suuntaa kuntoon. Tunti oli mukava yhdistelmä koulua ja kavaletteja. Kummasti sitä jaksaakin keskittyä vakavaan kouluvääntöön, kun tietää palkintona olevan muutamia hyppyjä.

Pössykkä is back

Tiistaina lyöttäydyin koulutunnille kuudenneksi ratsastajaksi. Ratsuarpajaisten tulos ilahdutti: Tupu! Myös lempinimellä Pössykkä tunnettu tamma on ollut äitiyslomalla ja palailee hiljalleen hommiin. Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat laukannostot käynnistä.

Käytimme tunnin ensimmäisen puolikkaan käynnin ja ravin työstämiseen. Käynnissä haimme ensin hyvää etenemistä pitkillä ohjilla. Tupu käveli oikein hyvin ilman pyytämistä. Sama meno säilyi, kun otin ohjat tuntumalle. Ravissa tulimme pitkät sivut hieman urasta keskempänä ja pyrimme pysymään suorana. Tupun kanssa tämäkin onnistui, vaikka en saanut sitä vasemman ohjan päähän. Sitten lyhensimme ravia hieman ympyröillä. Tämä meillä ei enää onnistunutkaan. Kuten opettaja sanoi, Tupu lähinnä vain hidasti etenemistä, ei lyhentänyt askelta. En saanut pidätteitä oikealla tavalla läpi enkä en saanut jarrutettua istunnalla. Tupu ei sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, se ei vain tuntunut hoksaavan, mitä pyysin siltä. Lopulta sain pikkuriikkisen eron aikaan ja kovasti ainakin kuvittelen, että Tupun askel lyheni siinä kohdassa ainakin pari milliä.

Sitten siirryimme käynnistä tehtyjen laukannostojen pariin. Nostot tehtiin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Tupu vääntäytyi liki aina nostokohtaan tullessa mutkalle. Pään se nakkasi oikealle ja puski vasemman lavan kautta karkuun. Tupu alkoi myös ennakoida tehtävää, mikä pahensi tätä käyttäytymistä. Yritin antaa oikealla ohjalla tilaa ja houkutella Tupua asettumaan vasemmalle, mutta kummasti se pääsi pullahtamaan tähän omituiseen asentoonsa. Tämän seurauksena tulimme nostokohtaan välillä sangen koomisesti. Yritin kyllä hakea homman kuntoon pyöräyttämällä tarvittaessa voltin, mutta Tupu oli nopea kippaamaan omaan suuntaansa. Hassua tässä kaikessa oli se, että nostot sinällään lähtivät sangen asiallisesti. Mitä nyt siis uuteen suuntaan kipaten ja vähän miten sattuu asettuen. Mutta Tupu ei sotkenut raviaskeleita mukaan, vaan ponnisti laukkaan käynnistä. Laukassa tanner liki tömisi, kun Tupu hurruutteli menemään. Ympyrällä sen sai vähän tasoittumaan eikä se enää yrittänyt niin painaa sisälle, vaikka toki sen estämiseksi sai vähän töitä tehdä.

Oikean laukan nostamiset sujuivat vähän paremmin. Toki Tupu hoksasi tehtävän idean heti ja alkoi ennakoida, mutta sisälle punkeminen oli paljon vähäisempää tähän suuntaan. Saatoimme päästä jopa kaksi askelta suoraan ennen kuin Tupu päätti vähän oikaista. Muutoinkin Tupun oikea laukka rullasi paremmin. Ympyrällä Tupu tasoittui ja vähän pyöristyikin, jolloin meno muuttui vielä paremmaksi. Laukassa oli sangen helppo istua, jolloin oma mukautuminen ja hevoselle työrauhan antaminen onnistuivat mukavasti. Olipa mielenkiintoinen ero suunnissa. Vasemmassa laukassa olisin saanut yrittää hilata Tupua enemmän vasemmalta oikealle, niin ehkä se olisi vähän tasoittanut menoa. Yritinkin kyllä viedä omaa painoa ulommas ja sitä kautta myös Tupun, mutta vielä tällä kerralla en osannut tehdä sitä oikein. Toivottavasti pääsen treenaamaan tätä sen kanssa vielä uudelleen.

Kunnon loppuravia emme enää ottaneet, mutta humputtelin muutamat ympyrät omin luvin. Tupu hieman tikitti, mutta malttoi lopulta. Siitä olikin hyvä siirtyä käyntiin. Olipa kiva mennä Tupulla, onhan edelliskerrasta sen kanssa jo yli vuosi. Tupu on minulle yksi tallin mysteerihevosista sen suhteen, mitä tulee hevosen ratsastamiseen oikeinpäin tai edes siihen suuntaan. Tänään Tupu toki väläytteli hyviä pätkiä oikeassa laukassa, mutta muutoin menimme sellaisessa perusmuodossa: ei pyöreänä, mutta ei myöskään hirvenä. Olisipa kiva alkaa tajuta Tupunkin päälle paremmin. Pitää toivoa ja oikeastaan ihan udellakin, voisiko Tupulla päästä menemään toistekin ja ehkä jopa aina silloin tällöin.

Ratsasta jokainen askel

Maanantain tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja ratsukseni sain Paven.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomeja. Toisessa päädyssä oli yksittäinen puomi, keskellä kolme puomia vähän lyhyemmillä väleillä ja toisessa päädyssä samoin kolme puomia, mutta vähän pidemmillä väleillä. Yksittäinen puomi samoin kuin puomit lyhyemmillä väleillä menivät ihan ok. Pidemmillä väleillä olleille puomeille en saanut heräteltyä Pavea, jolloin se hieman kompuroi ne. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pyöreäksi ja sitä kautta pehmeäksi, jotta askeltakin voisi säädellä ilman, että Pave jännittyisi. Kovin suurta parannusta en harmillisesti kuitenkaan saanut tehtyä.

Seuraavaksi tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa kavaleteilla. Edelleen sain muistaa hakea pyöreää, muhkeaa laukkaa. Hetkittäin tämä onnistui, hetkittäin Pave jäkitti vastaan ja pääsi sitten oikomaan kaarteita oman mielensä mukaan. En jotenkin saanut pohkeita tällä kertaa läpi, vaan meno jäi vaisuksi. Keskimmäisellä kavaletilla pyrimme vaihtamaan laukkoja. Yritin olla tekemättä asiasta numeroa ja lähinnä katseen suuntaamisella vinkata Pavelle vaihdosta. Se nappailikin muutamia kertoja vaihtoja oikeasta laukasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan vaihdot eivät onnistuneet. Minun olisi pitänyt saada suoristettua Pave paremmin. Laukkakin olisi toki saanut olla pontevampaa.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme pientä kavalettirataa: vasemmassa laukassa pitkällä sivulla ollut kavaletti, siitä päätykavaletille, keskellä ollut kavaletti suunnanvaihdon keran, toisen päädyn kavaletti, toisen pitkän sivun kavaletti, taas se toinen päätykavaletti ja vielä suunnanvaihtokavaletti toisesta suunnasta. Sain ohjeeksi ratsastaa jokainen askel rauhassa ja jopa ajatella lisäaskelia lähestymisessä esteille. Tällä haettiin sitä, etten lähtisi tuuppaamaan Pavea pienessä paniikissa hyppyä kohti. Sainkin yllättävän hyvin odotettua hypyt. Laukka tosin jäi vähän turhankin rauhalliseksi, mutta ylittyipä ne kavaletit kuitenkin. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä vasemmasta oikeaan, mutta toiseen suuntaan muutamat vaihdot onnistuivat. Tehtävällä oli kuitenkin tekemistä sen kanssa, etten sekoittanut odottamista matkustamiseen. Sitä ei onneksi pahemmin tapahtunut, vaikka muutamia kertoja ponnistuspaikkaa näkemättä taisin vähän jäätyä ja odottaa hevosen ratkaisua. Pave ei tuntunut niistä häiriintyvän, vaan lähti hyppäsi vähän huonommastakin paikasta.

Tunnin tehtävillä minulle opettavaista oli juurikin se odottaminen ja jokaisen askeleen ratsastaminen, erityisesti ajoissa ennen estettä. Tuumasin tunnin jälkeen opettajalle, että tuppaan jättämään vaikuttamisen juuri esteen eteen. Siinä vielä yleensä tuuppaan hevosta eteen. Joskus ratkaisu on oikea, joskus taas puomit tulevat syliin. Opettaja puhui tunnin aikana siitä, kuinka hevosen pitäisi voida luottaa ratsastajansa ratkaisuihin ja siten jäädä kuuntelemaan niitä. Meillä Paven kanssa on tässä asiassa vielä tekemistä. Osa ratkaisuistani on oikeita, osa taas ei. Niinpä Pave ei varmasti uskalla luottaa minuun täysin, vaan joutuu vähän arpomaan, totellako pyyntöäni vai ei. Tämä arpominen varmasti aiheuttaa pulmia. Oli hyvä saada muistutus tästä. Ehkäpä tämän muistaessani lakkaan tuuppailemasta ja ratsastan tarkemmin, jotta tekemäni ratkaisut ovat useammin oikeita kuin vääriä.