Suuntasimme Helvin kanssa näin torstaina yllättäen edelleen maastoon. Päätin lähteä tarkistamaan peltoympyrän tilanteen, ja se osoittautuikin aika hyväksi. Lenkurasta yli puolet oli jo kuivunut, joten päätin ottaa vähän väistöjä käynnissä.
Ensin tein väistöjä lenkuran reunalta reunalle, ja siihen mahtui noin nelisen väistöaskelta. Helviä sai pidättää aika paljon, koska tammalla oli virtaa, ja se olisi mieluummin vain kävellyt reippaasti tehtävän läpi. Pidätteet ja muistamani helittämiset tuottivat tulosta, ja saimme ihan hyviä väistöaskelia. Hitaita tosin, mutta kuitenkin kohtuullisen ajatuksella ratsastettu. Tämän jälkeen pysyin toisessa reunassa, ja väistätin siitä takapään ulommas. Tässä kuviossa tulivat parhaimmat onnistumiset, kun Helvi pyöristyi ja teki mukavan rennosti väistöt.
Väliin otimme ravia, ja siinäkin tammalla oli meno päällä. Pidätteet menivät kuitenkin läpi, ja sain Helvin ravaamaan rauhallisemmin. En malttanut olla ottamatta lyhyitä laukkapätkiä, joita pollekin oli selvästi kaivannut. Vauhtia nimittäin oli hyvinkin riittävästi, ja pidätteiden merkitys melkein unohtui tammalta. Olisin kyllä mieluusti antanut tamman laukata ylimääräistä virtaansa pois, mutta viime aikaiset säikkymiset ties mistä ovat vähän nakertaneet luottamustani kyydissä pysymiseen. Siispä hain tamman lyhyen laukkapätkän jälkeen kuulolle ja vaihdoin kiltisti ravin kautta käyntiin. Mutta olipa vain kivaa vaihtelua päästä ravailemaan vähän enemmän ja myös ottamaan laukkaa.
