Ensimmäisellä kierroksella porhalsin keskihalkaisijalla olleen kavaletin ohi. Vauhtia oli hyvin, ehkä liikaakin, joten ohjaaminen unohtui. Ei muuta kuin uusiksi, ja tällä kertaa osuttiin kavaletille. Laukka ei vaihtunut, joten ravin kautta. Esteet 2-3 menivät vähän niin ja näin. Kuski jarrutteli vähän, joten väliin menivät epäsujuvat kuusi askelta. Sen sijaan nelosen kavaletilla laukka vaihtui helposti ja viitonen oli samalla vauhdilla hyvä mennä. Dominoeste taisi vähän arveluttaa Morttia, mutta kuskia sitäkin enemmän. Siihen saatiin aika töksähtävät hypyt, sillä vaikka kuski kovasti tuijotti esteen yli, olivat ajatukset silti esteessä. Huono hyppy noppaesteelle sössi tietenkin seiskalle tulon, jolloin hankin vielä kasille yhden kiellon vauhdin hiipuessa ja kuskin hokiessa pysähtymismahdollisuutta mielessään. Seuraavalla kierroksella paransin onneksi hieman. Ei tullut ihan niin töksähtäviä menoja, ja laukka vaihtui edelleen hienosti lävistäjäkavaletilla. Tällä kertaa myös noppaeste, kavaletti ja viimeinen este oli portti ylittyivät kohtuullisen tasaisesti.
Muiden tehtävien aikana opettajalta oli tullut kommenttia siitä, että meno oli aika velttoa ja kuskille moitteita siitä, kun istunta ei pitänyt. Istunta petti sen takia, kun Mortti monet kerrat lähti hyppyyn ainakin askelta, pahimmillaan kahta ennen kuin kuski oli asiaa ajatellut. Aiemmalla hyppykerralla Mortti ei ollut tehnyt tällaista, joten tämä yllätti täysin. Joinain kertoina sain ilmeisesti pollea hallintaan ja hyppäämään paremmasta kohdasta, mutta vähänkään arveluttavammat esteet, kuten noppaeste menivät kuskilta ohi, ja polle valitsi hyppypaikan. Tänään hyppääminen myös vähän pelotti, joten en ensinnäkään uskaltanut mennä toivottua, reipasta vauhtia ja toisekseen ehdin arpoa kiellon mahdollisuutta liian moneen kertaan.
Lopuksi opettaja vielä kyseli, haluaisiko joku mennä jonkin pätkän uusiksi. Halusin ottaa vielä muutamat hypyt, joiksi valitsin pystyn ja okserin suoran. Eka kierros meni vähän höpöksi, vaikka pysty ylittyi hienosti, oli laukka sen verran epätasaista, että Mortti hyppäsi taas ihan liian ennakkoon. Toisella kierroksella tsemppasin, otin pollen haltuun ja esteet ylittyivät ilahduttavan sujuvasti.
Tunnin aikana ehdimme tosiaan hypellä todella paljon. Harmittamaan jäi se, että polle lähti useat kerrat oman mielensä mukaan hyppyyn, mutta siihen ihme kyllä osasi joinain kertoina varautua. Oli jotenkin lohduttavaa tuntea, milloin polle lähtee hyppyyn, vaikka lähdettiinkin minun mielestäni liian aikaisin. Toinen harmitus oli oma pelko, mutta sillepä ei yhdessä tunnissa paljoa mahda. Pokun kanssa ei pelota enää oikein nimeksikään, ja jotenkin luulen, että Peran kanssa olisi ollut piirun verran tutumpaa kuin Mortilla. Mutta tunti oli näistä harmituksista huolimatta parhaina hetkinä oikein antoisa. Kaikki ei voi aina mennä putkeen, mutta hyvä, että mukaan mahtuu aina kuitenkin pieniä onnistumisia. Ehkäpä sitä kesällä pääsisi jollekin estekurssille, opettajalta ehdin jo toivoa estekurssia nynnyille.
