Kantapään kautta, jos ei muuten, tuumaan minä. Luulin jo alkuviikon pienten sairasteluiden jälkeen olevani kunnossa, joten kipitin perjantain tunnille. Ei ollut viisas valinta, mutta tulipahan käytyä. Pollena oli Mortti, ja treenin aiheena oli pyöreyden hakemista sekä siirtymiä pyöreys säilyttäen.
Alkuverryttelynä menimme ravissa pyöräytellen päätyihin ympyrät sekä tekemällä pitkien sivujen keskelle voltit käynnissä. Tavoitteena oli saada hevonen rennon pyöreäksi, ja apukeinoina olivat sisäpohje ja ulko-ohja. Käyntihetkinä sain Morttia pyöreämmäksi, mutta ravissa siitä ei ollut paljoa toiveita. Opettaja kehotti ottamaan ravinostoissa useita puolipidätteitä, jotta polle pysyisi pyöreänä. En ilmeisesti tajunnut tehdä niitä oikein, sillä järkeään Mortti nakkasi ravinostoissa päänsä kattoon. Ravissa opettaja ohjeisti asettamaan kunnolla, sillä tahdoin päästää Mortin joko suoraksi tai sitten jopa vasta-asettumaan. Sisäpohkeeni oli taas jäänyt matkasta, mikä ei tietenkään auttanut mihinkään. Käyntihetkissä sain kuitenkin olla tyytyväinen, ja lopulta ravistakin löytyi muutamat hyvät hetket.
Tämän jälkeen siirryttiin ympyrälle siirtymien ja pyöreyden pariin. Yhdessä pisteessä nostettiin ravi, toisessa palattiin käyntiin ja kolmannessa pysähdyttiin ja peruutettiin sen verran, että polle veisi painoaan taakse ja pyöristyisi. Samaa peruutuskuviota käyttäen nostettiin myös ravi ja lopulta laukka. Mortti teki peruutukset hienosti ja vei liki aina painon taakse muitta mutkitta. Mutta ne ravinostot menivät yhtä mönkään kuin alussa. Mortti kerta toisen jälkeen nakkasi päänsä kattoa kohti nostoissa, vaikka miten yritin pitää sitä pyöreänä ja antaa puolipidätteitä. En onnistunut keksimään tähän ratkaisua, joten pää katossa jäkittävällä pollella piti tehdä nostot. Sain kuitenkin ympyrällä Morttia ravissa hetkellisesti aina vähän paremmin kuulolle.
Peruutuksesta tehdyt laukkanostot olivat kuitenkin sen verran toimivia, etten jaksanut enää ravia murehtia. Alussa väliin tosin tuli muutamia raviaskelia, mutta nopeasti Mortti kuitenkin reagoi pyyntööni ja nosti hyvän laukan. Eikä se edes niin pahasti kurkotellut päällään kattoa kuin ravinostoissa, joten olin aiheesta tyytyväinen. Lisää hyvää mieltä tuli noston jälkeisen laukan laadusta, sillä se oli tasaista ja rullaavaa.
Lopuksi kokeiltiin vielä, saataisiinko laukka vaihdettua käyntiin. Kuviona oli nostaa pitkän sivun alusta vastalaukka vähän irti seinästä ollessa ja sitten päädyn lähestyessä väistättää hevonen takaisin uralle ja siirtää se käyntiin. Parit ekat kerrat laukan ja käynnin väliin tuli raviaskelia, kunnes tajusin väistöissä hakea hevosta jo hitaampaan laukkaan. Sen tuloksena saimme muutamat todella mainiot siirtymät käyntiin, ja kiittelin pollea vuolaasti. Mortti näytti niinä hetkinä siltä, että olisit kuski suoraan sanonut, mitä haluat. Mutta eihän sitä vissiin kerralla koskaan voi tajuta mitään. Parhaimmat hetket tässä tehtävässä olivat juuri ne kohdat, kun väistätin pollea, ja se tuntui ryhdistävän itseään ja lyhentävän laukkaa hienosti. Sen jälkeen oikeastaan tarvinnut muuta tehdä kuin vähän pidättää ja ajatella käyntiä, ja polle teki homman loppuun.
Tunti päättyi mukaviin onnistumisiin, joten en jaksanut harmitella ravissa kadonnutta pyöreyttä niin paljoa. Se tosin vähän kismittää, että häsellän selässä turhan paljon. Etenkin noina hetkinä, kun hevosta koetetaan saada pyöreäksi. Teoriatasolla tajuan, ettei se hevonen pyöristy rehellisesti ellei se käytä takapäätään. Hevonen pitäisi ratsastaa liikkumaan oma-aloitteisesti eikä yrittää ohjia nypläämällä saada muutosta aikaan. Mutta niin sitä vain aina löytää itsensä roikkumasta ohjista. Olisipa kiva joskus ottaa tästäkin aiheesta yksityistunti. Ehkä sitä siellä saisi vähän vihiä siitä, miten hillitä ohjiin kohdistuvaa intohimoa ja korvata sitä pohkeiden käytöllä.
