Sunnuntain puomitunti oli sittenkin enemmän kouluvääntöä höystettynä hetkellisesti puomeilla. Pollenani oli Potter, ja treeninä oli asetuksia, avotaivutusta sekä lyhyen, mutta ponnekkaan laukan hakeminen.
Tunti aloitettiin pyörittelemällä käynnissä ja ravissa ympyröitä ja voltteja tehden tarpeen mukaan myötä- ja vasta-asetuksia. Tarkoituksena oli tuttuun tapaan saada hevosta pyöreäksi sekä ulko-ohjan tuelle. Vaikka Potter oli ollut jo edellisellä tunnilla, en mitä ilmeisemmin saanut asetuksia oikein läpi, sillä hevonen ei paljoa pyöristynyt tai edes rentoutunut. Opettaja ohjeisti ottamaan vasta-asetuksen ja siirtämään takaosaa ulommas. Eli tuomaan hevosen etu- ja takaosaa lähemmäs toisiaan. Ja olipa se vaikeaa! En tainnut saada kertaakaan hommaa puhtaasti läpi enkä edes tajunnut, mistä voisin hommaa lähteä korjaamaan.
Seuraavaksi siirryttiin tahkoamaan keskihalkaisijaa pitkin kaksi muistaakseni viiden puomin suoraa ravissa ja sitten tekemään aluksi käynnissä sitten ravissa pitkät sivut avotaivutusta. Puomit meillä meni aika kivasti, mitä nyt kuski hytkyi naurettavasti hevosen nostaessa jalkojaan vähän korkeammalle. Potterin perusravi on melkoista rytkytystä minun istunnalleni muutenkin. Mutta polle tahkosi puomit nätisti ja taisi vain kerran tai pari vähän takellen mennä ne.
Avotaivutus onnistui vasempaan kierrokseen käynnissä aika kivasti. Opettajaltakin tuli kehua siitä, kuinka Potter kulki hyvän matkan oikeinpäin ja kyllä se tuntui sinne selkäänkin saakka. Pollen tarvitsi vain laittaa oikeaan asentoon, ja siinä se kulki nätisti menemään. Oikea kierros käynnissä meni myös, joskaan ei ihan niin helposti. Mutta ravissa katosi viimeinenkin sujuminen. En vain saanut Potteria avotaivutukseen, vaan lähinnä sain kaulan taipumaan ja siihen se jäi. Eikä minulla taaskaan ollut havaintoa, miten olisin voinut korjata asian. Melkoinen turhautuminen iski tässä vaiheessa. Siksipä otin homman käyntiin, jotta saataisiin tästä harjoituksesta vielä loppuun hyvä mieli. Minusta ei ole järkeä tahkota asiaa väkisellä jossain askellajissa, jos se ei ota siinä onnistuakseen. Minusta on opettavaisempaa palata siihen hetkeen, kun asia onnistui ja sen taas onnistuessa kokeilla taas sitä vaikeampaa kohtaa.
Lopuksi otettiin sitten laukkaa, jonka oli tarkoitus pysyä lyhyenä, mutta silti ponnekkaana. Potter oli aika helppo saada lyhyeen laukkaan, mutta ponnu tahtoi hiipua niinä hetkinä. En osannut aluksi istua kunnolla Potterin laukassakaan, joten alku meni siihen, että kuski hytkyi ja polle meni melkein kömpelöä laukkaa. Lopulta aloin hahmottaa laukkaa vähän paremmin, vaikka saihan siinä tehdä töitä, ettei heiluisi vallattomasti.
Opettaja ohjeisti pitämään oma istunta koossa ja pyytämään pohkeilla takapäätä liikkumaan ilman, että etupää lähtee venymään. Oma ryhdistäytyminen näkyi myös Potterissa hienosti. Kun sain itseni jämäkäksi, menivät ympyröillä tehdyt asetukset paremmin läpi, lyhyen laukan ponnistus säilyi ja hetkittäin Potter alkoi käyttää selkäänsä ja pyöristyi. Taas oli upea huomata, kuinka koko hevonen muuttuu tuona hetkenä. Kun aluksi on ollut ohjaan nojaava, hieman tihkaasti liikkuva polle alla, vaihtuukin se omalla moottorilla kulkevaan kevyeen, mutta silti tuntumalla pysyvään hevoseen, joka laukkaa ratsastajan alla rennosti. Tämän tuloksena opettajaltakin tuli iloisia kehuja siitä, kuinka Potter oli liikkunut hienosti ja että kuski oli istunut hyvin ja osannut korjata hevosta oikealla otteella. Erinomainen päätös tunnille.
Jännä, miten ennen laukkaosuutta oli tullut olo, että eihän tästä mitään tule. Kaikki tuntui hankalalta eivätkä hetkittäiset onnistumiset nostaneet fiilistä kauheasti. Epäilen, että epätasainen istuntani vaikutti hevoseen aika paljon. Yritäpä siinä sitten antaa hyviä apuja, jos itse hytkyy ravissa miten sattuu. Potter on kuitenkin mukavan mutkaton hevonen, joka menee tasaisen kivasti kuskia kuunnellen. Kunhan kuski osaisi vain kertoa asiat oikein. Onneksi tuntiin saatiin mahdutettua vielä muutamat hienot hetket, jotka jälleen kerran pyyhkivät pieleen menneet kohdat taka-alalle.
