En oikeasti aamulla aikonut mennä näin keskiviikkona tallille, mutta jo parin tunnin jälkeen olin pyörtänyt päätöksen. Muistaessani vielä, että päivän B-tunnilla olisi esteitä, näppäilin vauhdilla tekstarin tallille. Ja niinpä nousin Mantan satulaan tallin illan viimeiselle tunnille. Olin totta kai jo etukäteen peloissani, sillä esteet ja vauhdikas Manta ovat nynnylle kuskille vähän liikaa.
Manta oli ollut jo aikaisemmalla tunnilla, joten saatoin vain tutkailla, millä päällä tamma oli. Kipitystä löytyi, mutta rentoutta ei. Väliin myös polle yritti ehdotella ponnetonta menoa, mutta uskoi sitten pohjetta. Asetukset eivät kauhean hyvin menneet läpi, mutta pidätteet vähän paremmin. Laukka tuntui jotenkin kulmikkaalta, kunnes tajusin pyytää enemmän vauhtia. Sen jälkeen laukkakin olisi rullannut paremmin, ellei kuski olisi pätkittäin peloissaan jarrutellut liikaa.
Ensimmäisenä hyppykuviona oli kavaletti ja pysty neljän laukan välillä. Manta kiihdytti vähän kavaletille, minä jarruttelin ja tuloksena oli töksähtävä hyppy, mutta pystyn yli päästiin paremmin. Opettajalta tuli kommenttia luottaa hevoseen ja antaa sille enemmän myöden. Toisella kierroksella saatiin kavaletti oikein, pysty töksähtäen. Kolmannella kierroksella taidettiin saada siedettävät hypyt molempiin. Vika oli tietenkin minussa, en uskaltanut luottaa siihen, että hevonen hyppää. Jarruttelin siis ja häiritsin hevosen keskittymistä, jolloin tuloksena oli juuri tuollaista menoa.
Tämän jälkeen laukan rytmiä haettiin hyppäämällä kavalettia ympyrällä. Opettaja ohjeisti olemaan esteistunnassa, mutta odottamaan rauhassa kavalettihyppyä. Taas olin jarruttelemassa, jolloin Manta teki töksähtävän hypyn. Opettaja käski laukkaamaan paremmin, ja tällä kertaa uskalsin niin tehdä. Sentään siihen luotin, että tamma pääsee kavaletin yli ilman ongelmia.
Kuviota laajennettiin jatkamalla kerran hypätyn kavaletin jälkeen edelleen vasemmassa kierroksessa kahden muun kavaletin innarille. Vähän ennen ensimmäistä kavalettia piti nousta kevyeen istuntaan ja pysyä siinä kahden kavaletin ajan. Tarvitseeko sanoa muuta kuin töks ja töks? Tällä kertaa en tunnusta jarruttaneeni, mutta en myöskään kannustaneeni hevosta menemään. Tämä kuvio ei juuri parantunut, mutta toisen kavaletin jälkeen laukka-askeleen päähän laitettu pysty ylittyi muutamat kerrat ihan hyvin.
Lopuksi hypättiinkin vasemmassa kierroksessa alkutunnista tuttu kavaletin ja pystyn väli kolmella laukka-asekeleella sekä äskeinen kuvio toiseen suuntaan muutettuna siten, että pystyn eteen oli tullut kavaletti ja sen jälkeen oli vielä toinen kavaletti. Kavalettien ja pystyn väleihin meni laukka-askel. Ensimmäinen hyppypätkä meni hyvin. Olin viimein alkanut uskoa, että kyllä Manta nämä miniesteet hyppää. Mutta sitten kavaletti-pysty-kavalettirykelmä pisti arveluttamaan, minkä seurauksena ensimmäiselle kavaletille tuli töksähtävä hyppy pilaten lopun kuvion. Toisella kierroksella onnistuin tsemppaamaan. Ensimmäinen osuus meni toistamiseen hyvin ja toisen osuuden lähestyessä muistin laittaa pohkeet kiinni, vähän ottaa hevosta omiin hyppysiini pidätteillä ja antaa sitten mennä. Ja niinhän tamma meni. Kevyesti, helposti ja sujuvasti. Eikä kuskiakaan ihan niin paljoa pelottanut. Jes!
Olin tunnin alussa maininnut opettajalle, että Mantan kanssa hyppääminen vähän pelottaa, sillä se on yleensä turhan vauhdikas ja sen stoppeja ei paljon voi ennakoida. Tunnin jälkeen häneltä tuli kommenttia, että enköhän tohdi toistekin samalla tammalla mennä. Ja oikeassa hän siinä mielessä oli, että Mantahan toimi kivasti, kun minä vain uskalsin.
Estepelkoni alkaa olla jo naurettavaa. Tai jännitystä kai se enemmän on, kun sitä kuitenkin aina saa ohjattua sen hevosen estettä kohti. Enkä ymmärrä, miksi tämä jännitys ei lienny yhtään, vaikka jo jonkin aikaa tunnit ovat menneet ihan hyvin eikä niissä ole ollut mitään suuria mullistuksia. Jännittämiseni puolestaan pilaa tunnilla pahimmillaan jopa hevosen motivaation hypätä. En ole vielä keksinyt, millä tästä pääsee yli. Hyppäämällä? Harmillista, sillä kaiken jännityksen alla kytee vielä intohimo hyppäämistä ja siinä kehittymistä kohtaan. Ehkä pitäisi pyytää varmempia hevosia estetunneille siihen saakka, että jännitys toivottavasti pienenee ja opin taas vähän esteratsastuksen perusteita, jotta voin luottaa itseeni ja siihen, että hevonen hyppää toivotusti.
