Hyvä Jussi-herra, jos joskus kyllästyt nykyiseen työhösi, voit alkaa minun hevosekseni milloin vain. Tällainen ajatus pyöri taas sunnuntain tunnilla mielessä, kun kyseinen herra treenaili kanssani askeleen lyhentämisiä sekä takapään siirtelyitä sisemmäs ja ulommas ympyrällä.
Tunti aloitettiin hakemalla hevosta ensin sekä käynnissä että ravissa lyhyelle, mutta ponnistavalle askeleelle. Lyhentäminen onnistui käynnissä kivasti, ja Jussi säilytti eteenpäinpyrkimyksen silloinkin. Ravissa hidastamiseen sai kiinnittää tarkemmin huomiota, sillä Jussi lähti huomaamatta aina nopeuttamaan menoa, jos kuski jäi omiin maailmoihinsa.
Kun hevonen oli saatu ottamaan pidätteet hyvin vastaan, alettiin hakea takapäähän enemmän liikettä pitäen etupää kuitenkin lyhyellä askelluksella. Kuskilla teki taas vaikeaa ymmärtää, että etupää voi mennä hitaammin, vaikka takapää liikkuisikin, joten avut olivat vähän höpöjä. Taisipa olla kaasu ja jarru yhtä aikaa välillä aina käytössä. Kun puolestaan sain etupään oikeasti kuulolle, saattoi Jussin takapäätä pyytää liikkumaan ilman pelkoa etupään lässähtämisestä. Parit hyvät pätkät saatiin tässä aikaiseksi. Oli kieltämättä hyödyllistä opetella hakemaan hevosta aktiiviseksi lyhyemmässäkin askeleessa.
Tämän jälkeen siirryttiin ympyröille väistättämään takapäätä sisemmäs ja ulommas käynnissä. Asetus pidettiin väistätyksen kanssa samassa suunnassa eli takapäätä väistätettäessä sisälle päin, oli myötäasetus. Ja ulommas väistättäessä oli vasta-asetus. Eli vähän sulkutaivutuksen kaltaista menoa. Opettaja ohjeisti hakemaan tällä kuviolla hevosen etu- ja takapäätä ikään kuin lähemmäs toisiaan. Kuskille oli helpompi tehdä takapään siirto sisään. Tosin siinäkin sai vahtia, että asetus pysyi myötäisenä ja että takapää oikeasti siirtyisi sisemmäs. Jussi kuitenkin nappasi homman jutun todella hienosti ja työskenteli pyöreänä. Opettajan avustuksella saimme myös takapään ulommas ja asetuksen myös vastaiseksi. Niinä hetkinä Jussi loksahti niin oikeinpäin kuin vain voi. Silloin tuntui siltä, että etu- ja takapää tulivat lähemmäs, mutta hevonen silti eteni rennosti tuntumalla. Kuski oli taas leveän hymyn kera selässä. Mahtavia onnistumisia kerrassaan.
Lopuksi otettiin vielä laukka kuvioon. Tarkoituksena oli jalostaa samaa kuin alkulämmittelyissä oli tehty käynnissä ja ravissa. Eli etupää lyhyemmälle askeleelle ja ponnua takaosaan. Jussi laukkasi alusta asti mukavan hallitusti ja oli kuulolla. Mutta kuskin rajoittuneisuus ymmärtää etuosan jarruttaminen ja takapään kannustaminen yhteiseksi asiaksi toi vähän mutkia matkaan. Joko jäin jarruttamaan etuosaa liikaa tai sitten pyysin takapäätä liikkeelle ja unohdin etuosan. Onneksi opettaja oli tarkkana ja ohjeisti ottamaan pidätteitä ja kannustamaan takapäätä oikeina hetkinä. Ja niinä hetkinä sain vähän ideaa tehtävän toteuttamisesta, ja Jussi kuuliaisesti totteli menemään. Laukassa olin tyytyväinen siihen, että tunsin olevani jokaisesta askeleesta kartalla ja päättämässä enkä vain kyytiläisenä.
Tunti oli jälleen kerran oikein mukava, ja yksi tekijä siinä oli tämä hieno hevonen. En kyllästy hehkuttamaan Jussia kouluväännössä. Sillä on todella kiva ratsastaa, sillä se pyrkii toteuttamaan ratsastajan toiveet ja kulkee ihan omasta tahdostaan. Huomasin myös tällä tunnilla, että Jussia onnistuu ratsastaa pyöreämmäksi roikkumatta ihan koko aikaa ohjissa. Enemmänkin tarvitsi pyytää pohkeella liikettä ja pitää tasainen ohjastuntuma. Tuli taas pieni ymmärrys sillä tiellä, joka toivottavasti johtaa joskus siihen, etten yritä tehdä kaikkea ohjalla.
