Koska viime viikon torstai jäi sairastelun vuoksi väliin, korvasin sen kerran mukavan aurinkoisena lauantaina. Luvassa oli jälleen maastoköpöttely, sillä maneesitallilla kärsitään pääntaudista.
Leppoisa tunnelma koki kolauksen heti alussa, kun ensimmäinen vastaantullut autoilija ei viitsinyt yhtään hidastaa vauhtiaan, vaan hurautti samaa kyytiä ohi. Helvi ei tästä tykännyt ja säikähti nakaten etupäänsä tietä reunustaneeseen lumipenkkaan. Onneksi auto oli hetkessä ohi, niin tamman sai taas kuuntelemaan. Vastaan ehti tulla toinenkin auto, mutta onneksi se hidasti enemmän, ja Helvi pääsi pelkällä jännittymisellä ohi. Pitäisi opetella rentoutumaan noina hetkinä paremmin, jotta ei itsekin viestisi tammalle, että nyt on jotain vialla.
Loppulenkki päästiin ilman autoja, mutta Helvi oli jännittyneempi kuin esimerkiksi torstain lenkillä. Tamma rentoutui kuitenkin lopulta, kun talli alkoi olla näköpiirissä. Jotenkin minusta tuntuu, että Helvi on alkanut säikähdellä ja jännittyä maastolenkeillä paljon aikaisempaa enemmän. Vielä kun tietäisi, mistä moinen mahtaa johtua.
