Maastolenkkiä jälleen kerran Helvin kanssa. Hiljalleen alan kaivata ainakin kevyen kouluväännön pariin tämänkin tamman kanssa. Mutta vielä pitää odotella, jotta maneesille pääsee taas ratsastelemaan.
Tämän kerran maastoilu sujui ilahduttavan hyvin. Tamma kyllä kulki pää pystyssä kaikkea kuunnellen, mutta pariin otteeseen malttoi mennä rauhassa pää alhaalla. Muutamat minisäikähdysvärähdykset tamma otti, mutta niitä huomioimatta polle kulki kivasti. Tähän varmasti auttoi se, että pistin pollea töihin niinä hetkinä, kun se selvästi alkoi tuijottaa jotain ja suunnitella säikähtämistä. Se niksi tepsi aika hyvin.
Olin itseeni tyytyväinen siinä, että ratsastin pollea kohtuullisen jämäkästi eteenpäin. Minullahan on tapana alkaa jännittää heti, kun tamma on tehnyt ensimmäisen säikähdysyritelmänsä. Nyt yritin keskittyä siihen, että otan pollen haltuun ja ratsastan päättäväisesti. Siinä tuli tehtyä myös vähän mielikuvaharjoittelua esteitä varten. Pohkeet kiinni, katse eteen, hevonen kuulolle ja eteenpäin. Tätä mantraa voi varmasti jalostaa esteidenkin parissa.
Tosin kyllähän tälläkin reissulla nähtiin säikähtämistä, kun juoksutuksessa ollut polle päätti Helvin olevan maailman hurjin asia ja otti sellaisia pukkilaukkalähtöjä, että Helviäkin meinasi alkaa pelottaa. Mikä lie minussa ja tammassa ollut niin pelottavaa sen pollen mielestä.
Mukavan rento kerta kaiken kaikkiaan. Nyt vähän jänskättää se, kun yritän saada opettajan seuraamaan ja ohjeistamaan minua ja Veronaa. Toivottavasti aikataulut saadaan kohdilleen, sillä tarkalle silmäparille olisi tarve.
