keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Vihdoin tuttu tunne

Mitäpä keskiviikko olisi ilman toista ratsastusta? Niinpä Veronan jälkeen pidetyn pienen tauon jälkeen menin kuokkimaan oman tallin B-tunnille, jossa aiheena muistinkin olevan toistamiseen esteitä. Pollelistaa katsoessa teki tosin mieli vajota maan alle piiloon, sillä nimeni kohdalla oli kukkaispoika Lore (oikealta nimeltään siis Flower, siksi tämä hempeä nimittely).

Alkulämmittelynä menimme ravissa ykkösen ja kakkosen suoraa parilla puomilla varustettuna. Tarkoitus oli saada hevoseen vähän painetta, jotta puomit ylittyisivät sujuvasti ja ponnekkaasti. Lore meni kivasti ja pysyi myös kuulolla. Keskityin testaamaan sitä, että hevonen myös hidastaa pyydettäessä. On aina jännää hypätä ensimmäistä kertaa jollain hevosella, kun on vain sivusta nähnyt, miten se toimii. Loren kanssa hyppääminen arvelutti, sillä olin aiemmin todistanut sen kieltämistä ja pienten esteiden väistämistä. Opettaja kuitenkin tsemppasi tunnin alussa ja sanoi, että Lore on aika varma hyppääjä.


Ylipitkän sepustuksen välttämiseksi kirjoittelen tähän hypätyn radan sujumisen. Rata siis lähti ykköspystyn yli, siitä kakkosokserin yli ja siitä kolmospysty. Sen jälkeen pudotettiin raville ja mentiin nelonen, joka sisälsi kaksi innariristikkoa sekä kolmantena laukka-askeleen päässä olleen pystyn. Siitä vielä jatkettiin viitoskavaletin yli. Toisella kierroksella kavaletti jätettiin pois.

Rata sujui molemmilla kerroilla aika kivasti. Pyöräytin aina alkuun laukassa ympyrän testatakseni, että hevonen kuuntelee minua eikä mene oman päänsä eteen. Aiemmin tunnilla Lore oli väistänyt esteen kahdesti, ja molemmat kerrat olivat kuskin syytä. Niinä kertoina Lore alkoi valua vasemmalle enkä mennyt korjaamaan, joten hevonen väisti esteen. Ihan oikea ratkaisu siltä, ja minun onnekseni väistöt olivat todella helppoja seurata. Opettaja ohjeisti pitämään hevosen suorana, jotta esteet myös mentäisiin yli. Keskityin tähän asiaan ihmeen huolella ja tuloksena oli hyviä hyppyjä, joissa oli helppo olla mukana. Tosin kerran tai pari Lore ottikin vielä yhden miniaskeleen ennen hyppyä, mutta kuski oli jo omissa maailmoissaan sukeltelemassa. Toinen kierros oli kaikin puolin hyvä. Lore eteni, mutta kuunteli minua ja saatoin keskittyä ohjaamaan hevosen suorana esteelle. Tällä kierroksella myös lähdimme jokaisella esteellä molemmat yhtä aikaa hyppäämään, ja meno oli todella sujuvaa.

Lore keräsi kyllä pisteet kotiin tästä tunnista. Olin ehtinyt maalailla kauhukuvia ennen tuntia, mutta onneksi ne jäivät toteuttamatta. Kun itse oikeasti ratsastin, oli hevonen hyvin kaikessa mukana ja yhteistyö pelasi. Mutta jos kuski kuvitteli voivansa vaihtaa vapaalle, teki hevonen samoin. Lore oli siis mukavan opettavainen hevonen tämän suhteen. Korkein este kuului olevan 75 senttiä, kun muut olivat turvallisesti siinä 60 sentin tuntumassa.

Kaikista paras asia tunnilla oli huomata vasta hyppyjen jälkeen, kuinka sydän takoi. Hyppyjen aikana olin ilmeisesti sen verran keskittynyt, ettei jännitys päässyt valtaamaan tilaa. Vihdoin ja viimein esteiden hyppäämisestä saatava ilo korvasi jännittämisen, tätä olenkin odottanut! Tunti oli siis varsin onnistunut ja uskallan kyllä vielä toisenkin kerran samoille estekorkeuksille tämän hevosen kanssa.