Tämän tiistain yksityistunti Veronan kanssa hurahti pohkeenväistön ja avotaivutuksen kanssa. Opettajan suosituksesta olin pistänyt jalkaani lyhyet pallokannukset, sillä tamman reagointi pohkeeseen oli alkanut mennä melkoisen tahmeaksi. Kannukset olivat mukavasti avuksi, ja tamma liikkui ja reagoi pohkeeseen tämän jäljiltä huomattavasti sujuvammin.
Pohkeenväistöä käynnissä tehtiin samalla kuviolla kuin viimeksi. Eli lyhyen sivun keskeltä keskihalkaisijalle ja siitä pitkälle sivulle aluksi loivemmassa väistössä, sitten jyrkemmässä. Opettaja ohjeisti ottamaan muutamat ensimmäiset kerrat sillä ajatuksella, että haetaan hommaa toimimaan. Kun hommasta oli hyvä tuntuma, alettiin väistöä säätää paremmaksi. Keskeisimmät korjauskommentit tulivat hyvän vauhdin säilyttämisestä ja hevosen suoruudesta. Olen näemmä opettanut itseni olemaan piittaamatta hevosen liikkumisesti väistön aikana. Nytkin monet kerrat annoin tamman hidastaa menoa, jolloin väistöllä ei ollut samanlaista jumppavaikutusta kuin hyvässä vauhdissa mentynä. Suoruuskin tahtoi välillä karata joko kuskin ohjien näpertelystä tai tamman omasta valinnasta johtuen. Opettajan ohjeita kulloinkin seuratessa aloimme saada välillä aika hyviäkin pätkiä aikaan. Mukaan mahtui vielä parit kunnolla tehdyt hetket, joiden aikana Verona käytti itseään paremmin ja meno oli joustavampaa ja sujuvampaa. Opettaja hoksauttikin noina hetkinä tunnustelemaan, miltä hevonen tuntuu.
Veronan etunen on taas vähän oireillut, joten opettaja kehotti testaamaan ravia ennen kuin päätettäisiin treenaamista siinä askellajissa. Verona ravasi mielellään eikä mitään näkynyt, joten siirryimme ravissa tehdyn avotaivutuksen pariin aloittaen oikeasta kierroksesta. Pitkällä sivulla pyöräytettiin ensin voltti, josta siirryttiin avotaivutukseen uraa seuraten. Keskeisimpinä ongelmina minulla oli se, että tahdoin mieluusti kääntää vain kaulan mutkalle muun hevosen jäädessä suoraksi. Kun tajusin kääntää hevosen etupäätä juuri niin kuin olisi lähdössä voltille ja vahtia sisäpohkeella, ettei hevonen kuitenkaan kiepsahta voltille, alkoi homma taas hahmottua paremmin.
Helppoa ei tosin ollut, sillä korjauksia sai tehdä aika tiuhaan tahtiin, sillä matkustajaksi jäädessäni Verona luonnollisesti lakkasi tekemästä tehtävää. Olin tyytyväinen siihen, että sain kuitenkin vähän tuntumaa siitä, miltä avotaivutuksen pitäisi tämän tamman kanssa tuntua. Ja tiedänpähän taas jatkossa yrittää keskittyä seuraamaan hevosta sen sijaan, että kerran pistän sen harjoituksen mukaisesti, jonka jälkeen siirryn omiin ajatuksiini.
Vasempaan kierrokseen vaihdettaessa Verona alkoi varoa etustaan, joten sen kierroksen avotaivutus tehtiin käynnissä, jossa polle kulki normaalisti. Vasen kierros on tosiaan vaikeampi sekä kuskille että hevoselle. Niinpä sain kerta toisen jälkeen yrittää opettajan ohjeistaessa saada hevosen avotaivutukseen, mutta jotenkin en vain osannut hahmottaa menoa kunnolla. Liian monet kerrat vänkäsin kaulan vain jotenkin, kun taas loput hevosesta jäi suoraksi. Monena muuna kertana sitten väänsin ihan liikaa, ja hevonen pullahti sisemmäs uralta.
Opettaja kehotti ottamaan tehtävän hitaasti, jotta osaisin korjata oikein ja saada niitä hyviä askelia. Kyllähän niitä muutamiakin löytyi, mutta hyvin hankalasti. Arvelinkin opettajalle, että olen itsekin niin vino, että vasen kierros menee osittain senkin takia vaikeammin. Opettaja korosti tehtävää tehdessä sitä, että aina olisi tehtävä jokin muutos. Ei vain toistettava samaa virhettä uudelleen. Muistanpa tuntiopettajankin sanoneen, että tehkää vaikka uusi virhe, mutta älkää vain toistako sitä yhtä ja samaa. No, kyllä niitä virheitä tuli tehtyä, mutta onneksi saatiin ne muutamat oikeatkin askeleet sujumaan.
Tästä tunnista jäi päällimmäisenä mieleen se, kuinka vaikeaa on yrittää toimia oikein, kun ei täysin tunne hevosen puuhia istunnalla. Niin ja tietenkin se, kuinka kuvittelen yhden pyynnön riittävän ja sen tapahduttua pakenen jonnekin mielikuvitusmaailmaani haihattelemaan. Sieltä palatessa onkin ihmetyksen aihetta, kun hevonen puksuttaa oman mielensä mukaan menemään eikä suoritakaan esimerkiksi Prix St. Georgesia ihan omasta halustaan. Keskittyminen olisi siis avainsana. Keskity, tarkkaile ja tee jokin muutos. Voisiko joku tulla huomenna hokemaan noita kentän laidalle, kun kertaan Veronan kanssa tämän päivän oppeja? Ps. videokamera on plussaa.
