Pääsinpäs sitten näin lauantaina tervehtimään Veronaakin. Treeniaihe oli vähän hukassa, kun opetuksellisista tunneistakin oli jo vähän aikaa. Päätin sitten ottaa vähän pohkeenväistöä ja asetuksia sekä siirtymiä.
Aloitin ensin hakemalla hyvää käyntiä ja tekemällä ympyröitä myötäasetellen. Ei tule yllätyksenä, että käteni tahtoivat taas yrittää levitä, mutta tällä kertaa paikkasin tilannetta paremmin. Sitten huomasin, että annoin tamman hidastaa ympyröillä. Keskittyminen oli vissiin vähän hukkateillä. Yritin kuitenkin korjata näitä huomioita ja muutamia parempia hetkiä tuli onneksi. Nyt tosin bongasin sen, etten todellakaan saa ulko-ohjaan tasaista tuntumaa. Roikun siinä sisäohjassa kerta toisen jälkeen, vaikka tiedostan kyllä aivan hyvin, ettei se ole oikea ratkaisu. Muistin sitten tallin aikaisemman opettajan neuvon ottaa martingaalin kaulalenkistä ulkokädellä kiinni, jotta käsi pysyy tasaisena eikä lähde omille teilleen. Tästä oli kummasti apua, sillä tamma tuntui rentoutuvan vähän päästään ja ottavan asetuksia paljon paremmin vastaan. Ei sinällään pitäisi kyllä olla ihme, kuka tahansa varmasti rauhoittuu, kun epämääräinen nykyminen toisesta ohjasta katoaa ja muuttuu tasaiseksi tuntumaksi.
Tämän jälkeen otimme muutamat kerrat pohkeenväistöä keskihalkaisijaa myöten käynnissä. Alussa päästin taas Veronan karkaamaan unohtamalla hallita väistön vastaista puolta. Tällä kertaa tajusin korjata virheen aika nopeasti, jolloin saatiin ihan hyviä hetkiä. Olisi tosin pitänyt tarkkailla vauhtia myös, mutta ei sitä vieläkään näemmä saa kaikkea kohdilleen.
Lopuksi otin vielä siirtymiä kuvioilla käynti-seis-käynti, käynti-ravi-käynti ja ravi-seis-ravi. Jokainen kuvio meni mielestäni ihan hyvin. Muistin aina ravista alaspäin siirryttäessä hakea hevosta lyhyemmälle askeleelle, jolloin siirtymä onnistui aika vaivattomasti. Haasteellisin kuvio oli tuo ravista pysähdykseen ja takaisin raviin, joskin siinäkin enemmän tuo pysähdyskohta. Verona olisi mieluusti tepastellut pysähdyksen jälkeen oman mielensä mukaan eteenpäin, joten paikoillaan seisomista saatiin vähän harjoitella. Loppua kohten kuitenkin päästiin pysähdyksiin ehkä parilla käyntiaskeleella. Mutta onneksi tässä kuviossa raviin lähtö pysähdyksestä onnistui mainiosti, ja ravi oli ensimmäisestä askeleesta lähtien etenevää.
Että sellaista tällä kertaa. Verona liikkui varsin halukkaasti, ja energiaa olisi varmasti piisannut. Laukkaa en rohjennut vieläkään itsekseni kokeilla, sillä en halunnut päätyä testaamaan maneesin pohjaa, vaikka kyllä se varsin pehmeältä vaikutti. Olisin kuitenkin enemmän kuin mielissäni, jos pääsisin hiljalleen takaisin treenaamaan laukkanostoja ja ehkä vielä joskus, ei kauhean pitkän ajan päästä, myös laukkaamaan hyvin ja hallitusti tämänkin hevosen kanssa. Hevosissa kun kuitenkin on ne kolme askellajia, ja mieluusti niitä kaikkia hyödyntäisin treeneissä.
