Tänään hikoilimme lämpimässä maneesissa Veronan kanssa jälleen opettajan syynissä. Luvassa oli pohkeenväistöä, kuskin tekemisten korjailua ja kertausta siitä, miten siihen hevoseen pitikään vaikuttaa. Niin ja kirsikkana kakun päällä: laukannostoja!
Homma lähti liikkeelle kuskin tekemisten korjailulla pääty-ympyrällä. Aluksi opettaja ohjeisti antamaan hevoselle sisältä myöten ja tilaa, jotta sen saa ensin liikkumaan hyvin. Alussa ei kannata ottaa hevosta liian tiukasti pakettiin, sillä pahimmassa tapauksessa hevonen alkaa vängätä vastaan. Vasta lämpenemisen jälkeen sisäohjankin sai poimia takaisin paremmalle tuntumalle ja alkaa pyydellä asetuksia. Opettaja kuitenkin korosti, että hevoselle piti muistaa asetuspyyntöjenkin jälkeen muistaa antaa tilaa sisäpuolelta, mikä tuotti sisäohjaan rakastuneelle ratsastajalle vaikeuksia. Olen huomannut viime aikoina sen, kuinka pidän ulko-ohjan usein lähes tyhjänä ja kuvittelen pärjääväni sillä sisäohjalla. Eipä ole ihme siinä tapauksessa, kun hevonen puskee kaula vänkkyrällä ulkopuolelta ulos, kun siellä ei tapahdu mitään, ja sisäpuolella on meneillään kaikkea senkin edestä.
Kuskin asennosta tuli huomauttamista etenkin oikeassa kierroksessa. Painoni on ulkopuolella ja oikea kylkeni rutussa, jolloin yllättäen tulee vähän ristiriitaisia apuja hevoselle. Asennon korjaaminen paremmaksi oli järkyttävän vaikeaa. Vaikka opettaja kävi tökkimässä kylkeä ja ohjeistamalla sen avulla oikeaa asentoa, tahdoin aina vain loksahtaa vanhaan malliin. Eipä tosin ihme, onhan siinä asennossa tullut mentyä aika monta tuntia. Kun asentoa saatiin sinnepäin, alkoi aiheellinen läksytys sisäkäteni omasta elämästä. Pyydä ja myötää -mantraa sain sekä hokea itse että kuunnella opettajan suusta. Tuskailin asian kanssa, sillä jotenkin koin elämän vaikeaksi ilman sisäohjaa. Tässä taas palataan siihen, kuinka ulkopuoleni ei halua toimia näinä hetkinä. Oli kuitenkin ilo huomata, että ajoittain sain itseni kasaan, jolloin Veronakin oli tyytyväisempi opettajan sanojen mukaan. Saimme myös muutamia rentoja, pyöreähköjä hetkiä sekä käynnissä että ravissa, joten olin aika tyytyväinen.
Tämän jälkeen siirryttiin pohkeenväistökuviolle, jolle lähdettiin keskihalkaisijaa myöten. Väistöä tehtiin sen verran käynnissä, että se sujui ja siitä siirryttiin raviin edelleen väistäen. Oikealle väistettäessä homma lähti ihan hyvin liikkelle, mutta raviin siirryttäessä hoputin hummaa turhankin reippaasti, jolloin väistö katosi sen ravatessa vauhdilla kuskia karkuun. Opettaja ohjeisti sitten ottamaan nostossa pidätteen etenkin ulkoa, jolloin kuvio sujui huomattavasti mallikkaammin. Istunnassa ei tässä suunnassa ollut vikaa, ja muutamat hyvin, mutta maltillisesti nousseet ravit ja väistön jatkumiset olivat mukavia palkintoja. Vasemmalle väistettäessä kuski sitten hengaili jälleen vasemmalla eikä hallinnut ulkopuolta, jolloin väistöt jäivät yrityksiksi jo käynnissäkin. Opettaja ohjeisti parantamaan istunnan ja ottamaan ulkoa pidätteitä niin, että hevonen tulee kuulolle. Ravit tahtoivat tosin vielä muutamaan kertaan nousta turhan vauhdilla, mutta hiljalleen sain itseni kohdilleen, ja opettajakin kehui homman jo näyttäneenkin oikealta väistöltä.
Lopuksi sitten lähdettiin kokeilemaan laukannostoja. Tarkoituksena oli saada järkevä nosto ja muutama hallittu askel laukassa, jonka jälkeen sai vaihtaa raviin ja siitä käyntiin. Parit ekat nostot kuski nössöili eikä Verona ymmärtänyt apujen tarkoittavan laukkaa, vaan ehdotti ravia tilalle. Opettaja ohjeisti pyytämään selvemmin ja pitämään ohjat selvästi tuntumalla, ettei hevonen luulisi saavansa mennä oman mielensä mukaan. Niinpä se laukka nousi sieltä ja kohtuullisen rauhassa muutamat kerrat. Jarruttelut venyivät hieman ja pari kertaa piti ihan jo tiukkasanaisemmin neuvotella, vaihdetaanko askellajia vai ei.
Valittelin opettajalle pelkääväni tamman äkkilähtöjä ja siksi panikoivani selässä pahentaen tilannetta. Opettaja neuvoi vain käyttämään vartaloa apuna jarrutuksessa eli nojaamaan taaksepäin ja kääntämään aina sisällepäin, jos tamma suunnittelisi äkkilähtöä ilman kuskia. Niin ja ennen kaikkea opettaja korosti pidätteidenkin jälkeen myötäämään, vaikka se hakkasikin kuskin itsesuojeluvaistoa vastaan. Selityksenä tähän oli luonnollisesti se, että jos ratsastaja jää vetämään, vastaa hevonen siihen samoin ja tämän pollen tapauksessa kaasu saattaa hirttää kiinni, jolloin kuski voi vain vikistä ja sitäkin todennäköisesti maata halaillessa.
Niinpä laukka vain nostettiin uudelleen ja pudotettiin pois opettajan ohjeistaessa ja kannustaessa vieressä. Muutamia hetkiä muistin aina hengittää ja jarruttaa järkevästi, mutta väliin mahtui myös niitä hetkiä, kun henkeä pidätellen pelkäsin hevosen säntäävän matkoihin. Onneksi tamma oli kuitenkin aika maltillisella tuulella, vaikka alkoikin innostua nostomäärien lisääntyessä. Loppuun saatiin vielä yksi kelvollinen nosto, johon oli hyvä lopettaa. Opettaja tuumasikin pollen alkavan lämmetä aiheelle, joten siksikin oli ihan hyvä hetki jättää laukat tältä päivää pois.
Mutta jes, saatiin kuitenkin laukata pikkuisen pitkästä aikaa ilman suurempia kohtauksia. Pakko kyllä myöntää, että kyllä jännitti ja pirusti, sillä viime kerran kokeilu jäädä matkasta kesken laukan pois oli turhankin hyvin mielessä. Jännittäminen tietenkin vaikeuttaa koko hommaa, mutta ehkä voimme hiljalleen rakentaa yhteistä säveltä laukkaamisesta myös tämänkin tamman kanssa. Keskeisimpänä olisi muistaa istua oikein, pidättää ja myödätä oikein eikä antaa periksi. Toivon mukaan tätä ja paljon muuta pääsemme Veronan kanssa treenaamaan taas huomenna samaisen opettajan johdolla.
Satulahuone-blogin kirjoituksessa oli mielenkiintoisia kikka kolmosia hevosten vikurointikohtauksiin. Ei muuta kuin tämä asia mieleen talteen ja sitä noudattamaan.
Ryöstäjä
Jos hevonen lähtee viemään kovempaa kuin haluaisit, niin paina ohja kädellä harjaa vasten. Saat paljon lisää voimaa, kun painat molemmat kädet ristiin harjan yli. Seuraavalla kerralla laita vahvempi kuolain ja vältä tilanteita, joissa ryöstämistä esiintyy. Kun hevonen kerran oppii, että se voi lähteä lapasesta, niin se lähtee taatusti aina tilaisuuden tullen. Muista myös ettet jää vain passiivisesti roikkumaan ohjaan. Laukka- ja ravihevosia treenataan nimenomaan tukevalla tuntumalla, joten hevonen kyllä tykkää kun saa levätä päätään käsiisi. Ota oma kroppa haltuun ja ole pidätteissäsi päättäväinen, muista myös välillä hellittää tuntumaa.
