Tiistaina jatkoin sitten Mortin jälkeen suoraan Jussin selkään, jotta sain näpsäkästi korvattua loppuviikon omat tuntini. Tunnin treeniaiheet pysyivät tismalleen samoina kuin Mortin kanssa eli luvassa oli pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa lävistäjää myöten sekä keskihalkaisijalle pääsyn jälkeen joko ravin tai laukan nostaminen. Loppuun tehtiin myös sama kuvio kuin aiemmalla tunnilla eli keskiravia, perusravia ja noin viiden metrin käyntiosuus.
Tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että Jussi kyllä pyöristyy nätisti, mutta tahtoo jäädä junnaamaan samaa vauhtia. Eli ilmeisesti ratsastan sen jälleen etupainoiseksi ihailemalla pyöreää kaulaa ja unohtamalla takapään. Yritin sitten alkuverkan aikana saada pollea mieluummin kulkemaan aktiivisesti kuin pyöristymään etupainoiseksi. Oli ihan hyödyllistä, sillä Jussi yritti monet kerrat korvata pohjepyynnöt pyöristämällä kaulaansa yhä enemmän, kunnes lopulta nosti päätään ja askelsi reippaammin. Pää ei onneksi alkanut hipoa kattoa, mutta jatkossa pitää kyllä oppia saamaan se liike ensin ja sitten vasta sen seurauksena se pyöreys.
Sitten siirryttiin väistöpuuhiin. Jussi ei aluksi tahtonut väistää kuin miniaskeleilla, joten kuski sai tarkistella omaa istuntaansa ja apujaan uudelleen. Korjasin painoa hieman menosuuntaan ja otin etupäätä pienemmälle askeleelle, ja näiden kahden korjauksen seurauksena Jussi alkoi väistää paljon paremmin. Olin myös tyytyväinen sekä käynnissä että ravissa tehdyissä väistöissä siihen, että vauhti pysyi ihan hyvänä eikä hiipunut niin kuin monena muuna kertana. Väistöissä ei ollut käynnissä tai ravissa oikeastaan tuon korjauksen jälkeen mitään vikaa, mitä nyt Jussi yritti intoilla välissä ja harppoa jo raviin tai laukkaan siirtyneen kaverin perään. Kuskille pisteet väistöissä siitä, että aiemman tunnin läksytyksen seurauksena katse pysyi hyvin oikeaan suuntaan.
Väistön jälkeen tehdyt ravin ja laukan nostamiset lähtivät yhtä kertaa lukuun ottamatta hyvin. Sinä yhtenä kertana hätiköin apujen kanssa, jolloin Jussi aivan oikein tarjosi vastalaukkaa. Muutoin nostot lähtivät asiallisen ponnekkaasti ilman muita ongelmia. Sen sijaan kulman ratsastaminen vasemmalle tökki aluksi. Jussi mielellään oikaisi reippaasti, joten opettaja kehotti pistämään sisäpohkeen töihin. Niinpä ajatuksen ja sisäpohkeella kanssa ratsastettuna saatiin myös vasen kulma nätimmäksi.
Lopun ravi-käyntikuviossa parhaimmat onnistumiset olivat ravi-käynti-ravipätkän toteutuksessa. Jussi vaihtoi käyntiin nätisti ja siirtyi raviin tahdikkaasti. Sen sijaan keskiravin löytäminen oli haastavampaa, sillä Jussi ehdotteli mieluusti tilalle laukkaa. Niin minnehän unohdin ne tasapainottavat pidätteet? Varmaan jonnekin sinne automaattiohjauksen maailmaan. Meno siis parani vähän, kun muistin pohkeilla pyytäessä tehdä myös pidätteitä tasapainottamaan menoa. Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä vähän selkeämpää muutosta raviin, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt.
Jussin kanssa oli kyllä mukava treenailla. Se keskittyy hienosti tehtäviin eikä turhaan korjaa ratsastajan virheitä, jolloin luonnollisesti kuskikin toivottavasti oppii enemmän. Jatkossa pitää tosiaan alkaa kiinnittää huomiota tuohon, etten jää ihailemaan sitä pyöreää, mutta etupainoista hevosta, vaan saan takapään liikkumaan. Ja sitten kun oppisi vielä istumaan järkevästi harjoitusravissa, kraah. Jussin ravi ei todellakaan ole pahimmasta päästä lainkaan, mutta niin vain vähänkin reippaammassa menossa kuski luuli vaihtaneensa hevosen pomppupalloon. Mutta onhan tässä aikaa ensi syksyyn saakka. Silloin aion vihdoin ja viimein rohjeta starttaamaan tallin koulukisoissa niinkin vaativan luokan kuin helppo C. Ykkösratsuvalintanani on tällä hetkellä Jussi-herra. Mutta katsellaan ja treenaillaan.
Nyt sitten kauhean pitkä tauko ratsastuksesta eli kokonaiset kahdeksan päivää. Mutta ehkäpä saan heppaikävään lievitystä katselemalla Lontoossa hevosvartijoiden vaihdon tai sattumalla Hyde Parkissa sijaitseva tallin liepeille. Nimimerkillä Heppatyttö reissaa.
