Suuntasin sateesta huolimatta innoissani estetunnille. Pollearpajaisissa oli käynyt hyvä tuuri, ja suuntasimme ylittämään esteitä Pokun kanssa. Pokuhan on oikein kiva estehevonen, kunhan emme joudu yrittämään oikeassa laukassa kovin hurjia kurveja. Niissä polle nimittäin puskee niin sanotun sisäpohkeeni läpi enkä oikein yhtään tajua, millä estää tätä. Mutta tuon hankaluuden polle korvaa sillä, että se itsekin innostuu esteistä ja on pienillä esteillä hyvin varma hyppääjä. Ja koska lisäkseni neljän muun tunnille osallistuneen ratsukon joukossa oli vähän estekammoisia, pysyivät esteet tunnin ajan vaatimattomassa 50 sentissä.
Alkuraveissa opettaja kehotti oikeassa kierroksessa koputtelemaan Pokuun sisäpohkeella vauhtia ja huolehtimaan menosta ulko-ohjalla. Sisäohjalla ei myötäämistä kummempaa kannattaisi tehdä, jotta polle ei puskisi vielä enemmän sisään. Tämä neuvo auttoi kyllä jonkin verran, sillä yleensä olen jäänyt nykkimään sisäohjasta ja naputtelemaan sisäpohkeesta tuloksetta. Pätkittäin saimme oikeassa kierroksessa ihan järkeviä ympyröitä, välillä taas kuski unohti hommansa, ja polle oikoi heti. Poku oli kuitenkin ihan mukavasti hereillä, joskin yritti aina tarjota hitaampaa menoa.
Sitten siirryttiinkin ensimmäisiin hyppelyihin. Se oli kahden pystyn suora, ja niiden väliin tuli saada kuusi askelta. No, meillä Pokun kanssa oli vähän muut suunnitelmat, sillä taisimme hurauttaa sen viidellä ja sitten ehkä toisella kerralla sillä kuudella. Poku imi esteelle aika kivasti, ja minä puolestaan jäin matkustajaksi nauttimaan menosta. Sillä toisella kerralla muistin vähän vahtia menoa, jonka tuloksena saatiinkin oikea laukkamäärä. Muuten ei mitään ongelmaa missään.
Tämän jälkeen otettiin kaareva ura. Pitkältä sivulta suunnattiin keskempänä olleelle pystylle vasemmassa kierroksessa ja muutettiin laukka oikeaksi. Pokun kanssa mentiin taas vauhdilla, jolloin tie kärsi aavistuksen verran, mutta laukka vaihtui molemmilla hyppykerroilla mainiosti. Tämän jälkeen otettiin vielä toinen kaareva ura, mutta tällä kertaa kahdella esteellä. Pitkältä sivulta poikettiin taas hypäten portin yli ja siitä viidellä tai kuudella laukalla aiemman hypätyn suoran ensimmäisen pystyn yli. Tässä oli vähän ohjausvaikeuksia, sillä ensimmäisen hypyn jälkeen Poku painoi oikealle, mutta sain molemmat kerrat kuitenkin hevosen jotenkin esteelle ja yli mentiin, oikeaan laukkaan vieläpä päätyessä.
Tämän jälkeen päästiin vielä hyppäämään rata. Ensin hypättiin oikealta toinen kaarevalla uralla olleista esteistä, ja laukka vaihdettiin vasempaan. Tästä mentiin kahden pystyn suora ja jatkettiin portin ja suoran linjan ensimmäisen pystyn muodostamalle reitille. Siitä laukka takaisin oikeaksi ja ensimmäisen hypätyn esteen yli päinvastaisesta suunnasta ja siitä vielä suoran linjan toisen pystyn yli laukka toivottavasti vasemmalle vaihtuneena.
Keskeisimmät ongelmat radalla olivat juuri nuo kaarevat linjat. Poku puski enkä ehtinyt saati osannut korjata sitä oikein. Niille esteille tulikin aika rumia teitä ja jos allani olisi ollut vähänkään nirsompi hevonen tai edessä korkeampi este, olisi matka stopannut siihen. Mutta Poku oli sen verran innoissaan hommasta, että yli mentiin melkoisen hirveistä paikoista vailla huolen häivää. Vauhtia myös riitti, mutta sentään laukat vaihtuivat pääosin hyvin eikä kuskia pelottanut piirun vertaa. Siihen olin kaikista eniten tyytyväinen ja siksi en jaksanut tällä(kään) kertaa piitata tyylistä. Opettajalta tuli kyllä toiveita saada hevosta lyhyemmäksi ja hyppäämään kunnolla laakeiden hyppyjen sijasta, mutta tällä kertaa tuli oltua pahis ja jätettyä neuvot osittain osaamattomuuden ja toisaalta oman intoilun vuoksi toteuttamatta.
Minulle tänään oli tärkeämpää se, että todella pitkän ajan jälkeen sain mentyä estetunnin, josta nautin joka sekunti vailla pelkoa. Se oli tällä kertaa tärkeämpi anti kuin oppikirjaa noudattelevat lähestymiset tai muut viilaukset. Oli niin hienoa ratsastaa estettä kohti yhtä innoissaan kuin hevonen, tuntea, milloin hevonen lähtee hyppyyn ja olla itse juuri siinä hetkessä mukana, ehtiä kehua hevosta ennen seuraavaa hyppyä, kääntää katse ajoissa menosuuntaan ja tietää, että tästä selvitään ja että siitä voi nauttia. Juuri näiden kokemusten takia vannon enemmän esteratsastuksen nimeen. Suurin kiitos tästä tunnista kuuluu Pokulle, tämä tuli kyllä tarpeeseen.
