Tämän viikon ensimmäinen ja samalla viimeinen ratsastelu Veronalla oli näin keskiviikkona. Harmillisesti sekä maneesissa että kentällä olivat valmennukset, joten päätin mennä pellolle. Siitä bongasin pienen metsäpolun, jota kävin vähän matkaa katselemassa. Verona tuntui tykkäävän, kun ei tarvinnut olla kentällä tai maneesissa. Eipä sillä, kyllä se kuskinkin mieltä virkisti.
Pellolle palattua otimme vähän pohkeenväistöä ja asetteluita. Pohkeenväistöä tein kevyesti ottamalla aina pari askelta toiselle sivulle ja taas pari askelta toiselle sivulle. Keskityin huolehtimaan, että hevonen pysyy suorassa ja että itse istun oikein. Homma meni aika kivasti, mitä nyt kuskilla oli vaikeuksia pitää painoa oikein, kun väistätin vasemmalla jalalla. Jäin jotenkin valumaan vasemmalle puolelle. Miinusta tosin myös siitä, että omasta mielestäni suoraan jatkaessa Verona vielä tarjosi vähän väistöä. Olisi pitänyt olla huolellisempi siinä, että hevonen tietää, mitä pitää tehdä.
Asetteluita tein ympyrällä sekä kiemurauralla. Tällä kertaa molemmat käteni olivat jästipäitä. Ulkokäsi lähti ojentumaan suoraksi ja sisäkäsi puolestaan siirtyi taaksepäin. Tämän huomatessa keskityinkin pelkästään käsiin, kunnes sain ne taas vähän siedettävämmin. Kiinnitin myös huomiota siihen, että asetuspyyntö menee läpi eikä minun tarvitsisi pitää hevosta siinä asennossa. Verona nappasi homman aika mukavasti ja saimme tehtyä hyviä pätkiä siten, että tamma jopa vähän pyöristyi. Loppuun otetulla kiemurauralla meno oli myös mukavaa, sillä asetukset vaihtuivat ja pysyivät ilman suurempaa muistuttelua. Kiva kerta siis ja ehdittiin mainiosti alkaneen sateenkin alta juuri ja juuri pois.
