Kävin sitten näin sunnuntainakin vielä ratsastelemassa Veronan eikä parempaa keliä olisi voinut toivoa. Täysin sininen taivas ja mukavasti lämmittävä aurinko. Suuntasimme siis kentälle Veronan kanssa. Pää löi vähän tyhjää treeniaiheen suhteen, mutta lopulta päätin sitten tehdä edelleen pohkeenväistöjä ja asetuksia. Nousimme myös muutamia kertoja kentän viereistä pientä mäkeä ylös, jossa saattoi näppärästi treenata kevyttä istuntaa.
Pohkeenväistöjä tein pitäen etuosan uralla ja väistättäen takapäätä siltä pois sekä väistättämällä pitkältä sivulta keskihalkaisijalle ja siitä taas takaisin uralle. Väistöt menivät aika kivasti, joskin vauhti hiipui. Yritin niitä tehdessä keskittyä jälleen pitämään itseni satulassa oikein. Tällä kertaa taisin osata korjata istuntaani ihan kivasti, sillä Verona teki väistöt mukavan pienillä avuilla. Vielä kun tähän yhtälöön saisi sen hyvän vauhdin, olisi väistö aika kivasti kasassa.
Asetteluita tein ensin pyörittelemällä pääty-ympyröitä ja sitten kiemurauralla. Tällä kertaa asettelut eivät oikein meinnnneet sujua, vaan polle vähän valui ulospäin. Vaikuttaisi taas kerran siltä, että täysin sisäohjaan hullaantunut kuski oli unohtanut, että on olemassa myös ulko-ohja. Korjauksilla sain pollen taas kulkemaan paremmin, mutta tuota ulospäin valumista tahtoi silti tapahtua etenkin oikeassa kierroksessa. Ilmeisesti en osannut ottaa ulkopuolta riittävästi haltuun tai sitten kenotin satulassa jotenkin väärin. Ratkaisua en tähän kauheasti keksinyt. Kiemurauralla meno kuitenkin parani, kun keskityin aina myös suoristamaan hevosta. Veronakin vähän rentoutui päästään, joten olin ihan tyytyväinen.
Lopuksi otin vielä pätkät ravia, joka oli onneksi tiistaista parempaa. Jospa jalka olisi nyt viimein tulossa täysin kuntoon. Jäin tosin miettimään sitä, että vaikka jalka tuleekin täysin kuntoon, en pääse silti kummemmin laukkailemaan. Meillä on tosiaan pahasti kesken laukan opettelu. Toistaiseksi ollaan menty sillä kaavalla, että polle vie ja minä vikisen. Tietenkin on ollut parempia hetkiä, mutta taidamme olla valtavan kaukana siitä, että voisimme laukata hallitusti edes yhtä kierrosta. Se pistää vähän miettimään, että olenkohan tällä kertaa mennyt haukkaamaan vähän liian suuren palan kakusta. Mutta pitää katsella tilannetta ja ennen kaikkea opetella. Toivottavasti tavoite ei ole aivan mahdoton.
