Sunnuntain tunnin menin sitten Mantalla avo- ja sulkutaivutuksiin keskittyen. Kuviona oli se, että pitkät sivut mentiin avotaivutusta ja lyhyet sivut sulkutaivusta. Avosta siirryttiin siis mahdollisimman näpsäkästi sulkuun ja siitä taas sutjakasti avoon. Kuvion aikana sai tarvittaessa pyöritellä voltteja ja hakea pollea paremmin kuulolle. Tehtävää mentiin sekä käynnissä että ravissa.
Avotaivutukset pitkillä sivuilla lähtivät alusta asti aika hyvin. Manta pysyi hyvin pyydetysti ja kuski muisti ainakin välillä pitää istuntaansakin oikein. Vauhti tosin tahtoi vähän hiipua välillä, mutta taas hetkittäin meno pysyi kuitenkin ihan hyvänä avosta huolimatta. Ravissakin avotaivutus luonnistui vaivattomasti, ei mitään valitettavaa. Ja jos meno alkoi tuntua kummalta, auttoi väliin pyöräytetty voltti, jonka aikana hevonen pääsi vähän pidempään askeleeseen rentoutumaan ennen tehtävän jatkamista jälleen.
Sulkutaivutukseen siirtyminen avotaivutuksen jälkeen tuotti sen sijaan kuskille päänvaivaa. Meni kierros ja toinenkin ennen kuin tajusin, miten reitti kulkee ja kuinka saan hevosen vaihtamaan taivutuksen toiseen. Homma hahmottui sillä, kun opettaja hoksautti etupään pysyvän jo aikaisemmin mennyllä reitillä, ja takapää puolestaan pistettäisiin vähän sisemmäs. Opettaja huomautti myös pitämään painoa oikein eli sulussa menosuuntaan eli siis sisäpuolella. Mantan kanssa on ilo tehdä väistöjä ja taivutuksia, sillä se on aika tasainen molempiin suuntiin ja tekee asiat näppärästi.
Niinpä kuskin päästyä kartalle onnistuivat avo- ja sulkutaivutukset aika mukavasti. Tosin sulusta avoon siirryttäessä olisi ollut petraamisen varaa, mutta en vain hahmottanut tätä rataa tunnin aikana kunnolla. Olin vain niin mielissäni, kun homma pelasi ravissakin kivasti. Opettajalta tuli kehua siitä, että meno oli ajoittain hyvin sujuvaa ja vaivattoman näköistä. Opettaja tosin kaipasi Mantaan pyöreyttä, mutta jostain syystä en saa sitä tästä hevosesta kunnolla esiin. Hetkittäin tamma kyllä asettui pyöreäksi työskennellessään, mutta ne hetket katosivat kerta toisen jälkeen. Olin kuitenkin iloinen siitä, ettei tamma heilunut päänsä kanssa niin kuin yleensä.
Laukkatehtävässä haettiin pidennystä ja pyöreyttä. Kuviona oli pyöräytellä lyhyille sivuille ympyrät, jossa haettiin hevosta pyöreäksi. Pidennys tehtiin sitten pitkälle sivulle ja normaaliin laukkaan tuli siirtyä ennen lyhyelle sivulle kääntymistä. Manta tahtoi vähän innostua tästä kuviosta ja lakata kuuntelemasta kuskia. Piti pari kertaa neuvotella siitä, kuunnellaanko ratsastajaa vai ei. Neuvottelut eivät tainneet päätyä yksimielisyyteen, sillä sain tamman paremmin rauhalliseen laukkaan, mutta sen jälkeen pidennystä ei oikein saatu lähtemään. Ehkä parisen kertaa saimme vähän pidempää askelta, mutta vähän epäilen, ettei pidennys mikään kummoinen. Vähän harmitti, sillä olisi ollut kiva saada tämä kipittäjänäkin tunnettu tamma vähän näyttämään, että osaa se ihan hevosenkin askelia. En vain oikein osannut tehdä mitään järkevää korjausta, jolloin tavoite jäi saavuttamatta. Onneksi saatiin muutama pätkä rauhallista, mutta etenevää laukkaa.
Tunnin aikana ehdin miettiä, kuinka hirveältä treeniaihe olisi tuntunut vähänkään vaikeamman hevosen kanssa. Mantan kanssa kuitenkin tulemme toimeen ihan hyvin ja suurena apuna on sen halukkuus tehdä tällaiset hommat helpolla. Kieltämättä oli kiva tunne ratsastaa kohtuullisen vaivattomasti avotaivutusta ravissa ja siirtyä siitä jälleen aika helposti sulkutaivutukseen. Täydellistä meno ei varmasti ollut, mutta kyllä se hyväkin arvosana passaa mainiosti.
