perjantai 6. toukokuuta 2011

Opettavaisen pollen kyydissä

Perjantain tunnilla tuli sitten avattua kenttäkausi taas. Oli mukavaa vaihtelua mennä ilta-auringon paisteessa ja lintujen sirkuttaessa ulkona. Paitsi että tuli samalla läpsittyä ensimmäisiä sääskiä, yh. Ratsunani oli norjalaisherra Rappen, treeninä pohkeenväistö, sulkutaivutus ja pieni pätkä vastalaukkaa.

Rappen on hieno ja reipas hevonen, mutta jostain syystä en osaa ratsastaa sitä rennoksi saati sitten kunnolla pyöreäksi. Eihän Rappen varsinaisesti taivasta päällään kurkottele, mutta tämänkin tunnin aikana sain vasta lopussa kunnolla hakemalla pollea muutamaksi hetkeksi vähän pyöristymään rennosti. Pollessa tuntuu olevan sen verran monta liikkuvaa osaa, etten saa niitä kaikkia kerralla haltuuni saavuttaakseni pyöreämpää menoa.

Pohkeenväistö ja sulkutaivutus pistettiin samaan kuvioon, jota tehtiin käynnissä ja ravissa. Pitkän sivun alusta lähdettiin pohkeenväistöön säilyttäen hevosen etuosa uralla ja väistättämällä takapää uralta sisäpuolelle. Tätä tehtiin noin puoleen väliin sivua, josta puolestaan siirryttiin sulkutaivutukseen.

Pohkeenväistöjä tehdessä ehdin aluksi unohtaa, että ratsastin herkkää ja tottelevaista hevosta. Niinpä menimme Rappenin kanssa vähän turhankin jyrkkää väistöä, josta opettajalta tulikin kommenttia mennä vähän loivempana. Samalla huomasin, että pollen kanssa sai tehdä töitä. Siinä tuntui olevan niin monta liikkuvaa kohtaa, että aina yhtä hallittessa pari muuta pullahti omille teilleen. Pohkeenväistössä ei oikeastaan ollut kummempaa ongelmaa. Olin tyytyväinen siihen, että onnistuin aina välissä istumaan oikein ja muistamaan myödätä. Oli myös hienoa huomata, kuinka Rappen kuunteli istuntaa. Väistö parani heti, kun en enää valunut istunnallani ulkopuolelle, vaan toin painoani hieman väistettävään suuntaan. Kerrassaan opettavaista väistöä.

Sulkutaivutuksen parissa meni alussa hetki, jos toinenkin, että muistin sulkutaivutuksen teon. Viime aikoina olemme tahkonneet avotaivutusta kerta toisen perään, joten jo olikin aika tehdä sulkutaivutusta vuorostaan. Jälleen aloitin homman liian tomerasti, jonka seurauksena tulimme jälleen turhankin jyrkkää sulkutaivutusta. Kun ymmärsin vähän rentoutua ja luottaa, että hevonen pysyy sulkutaivutuksessa ilman säätöä, meni Rappen hienosti. Sulkutaivutus on edelleen avotaivutusta haasteellisempi. Jotenkin unohdan joko hallita etupäätä, jolloin polle oikenee siitä tai sitten keskityn liikaa etupäähän, jolloin takapää hilpaisee takaisin uralle. Sisäpohkeeni ei oikein tiennyt, mitä se olisi sulussa tehnyt, joten pääosin ratsastin hevosta ulkopohkeella.

Opettajalta tuli kehua siinä vaiheessa, kun olin älynnyt korvata jyrkän, sulkua etäisesti muistuttavan liikkeen oikeaoppimisemmalla versiolla. Käynnissä mentiin oikein kivasti ja olin tosi tyytyväinen, kun ravissakin saatiin hyviä hetkiä. Ravissa tosin vauhti tahtoi hiipua, mutten sitä juuri uskaltanut pyytää lisää, sillä niinä hetkinä sulkutaivutus tuntui kärsivän. Mutta taisipa tulla tehtyä yhdet onnistuneimmista sulkutaivutuksista ravissa. Kiitos siitä hienolle norjalaisherralle.

Lopuksi sitten otettiin vielä laukkakuvio. Toisella pitkällä sivulla mentiin normaalisti myötälaukkaa ja toisella puolestaan sulkutaivutuksen ajatusta hyödyntäen nostettiin vastalaukka ja hurautettiin loiva kaarre, jonka jälkeen vielä mentiin hetki myötälaukkaa. Vastalaukat nousivat joka kerta hienosti, joten pisteet siitä. Mutta parit ekat kerrat loivassa kaarteessa Rappen pudotti raville, kun kuski ei ollut hereillä. Opettaja ohjeisti varmistamaan ulkopohkeella, että laukka säilyisi toivottuna. Tajusin myös, että reittivalintani oli karmiva. Kun muita seuraamalla hahmotin paremmin reitin, laukkasi Rappen sen muitta mutkitta erittäin iloinen kuski kyydissä.

Tunnin alussa vähän irvistelin treeniaiheelle, sillä olen taivutusjutuissa etenkin ravissa tehtynä aika kehno. Mutta onneksi minulla oli vallan opettavainen polle allani, joten tunnin loppukäynneissä oli olo, että menipäs tunti kivasti ja ehkäpä jo aika mutkattomasti. Enkä jaksanut piitata siitä pyöreydestä tai siis sen puutteesta, sillä muuten saimme minulle vaikeita asioita tehtyä ihan hyvin.