Maastoilua Helvin kanssa. Jotenkin tuntuu, että voisin vain kopioida torstain ratsastuksille aina sitä yhtä kirjoitusta maastoreissusta, jossa käppäillään, tehdään muutama koululiike ja käppäillään lisää. Tällä kertaa kävin tsekkaamassa pienemmän peltolenkuran, joka oli möykkyinen. Siitä sitten metsän kautta sille isommalle peltolenkuralle.
Helvillä oli alusta asti virtaa, ja se yritti tepastella oman mielensä mukaan. Tulipahan taas kerrattua pidätteiden tekemistä. Ajoittain Helvi kuunteli minua nätisti ja pyöristyikin vähän. Oli myös ilo huomata, kuinka takajalat pysyivät noinakin hetkinä tavallista paremmin liikkeessä. Olihan se vähän eri juttu, mennä vapaaehtoisesti liikkuvalla hevosella kuin sellaisella, jolta jokainen askel pitää kinua. Ajoittain kuvittelen myös tunteneeni, että takajalat irtosivat maasta ihan hyvin. Jotenkin tamma tuntui välillä kauttaaltaan siltä, että se käytti itseään paremmin liikkumiseen eikä vain hilannut itseään eteenpäin.
Koska tammalla sitä virtaa piisasi myö ravailujen jälkeen, päätin laittaa sen purkamaan sitä aika jyrkkiin väistöihin. Pollehan otti vihjeen onkeensa ja teki väistöt mainiosti. Vauhti pysyi hallittuna, mutta reippaana ja tamma astui hyvin rungon alle. Kuski puolestaan muisti rentoutua kyydissä eikä menoa tarvinnut korjata joka hetki. Helvi työskenteli todella hienosti, ja saatoin vain hymyillä aurinkoisena selässä. Melkoisen mahtava tunne! Vielä kun meidän olisi voinut nakata sekunnissa kentälle, ja tamma olisi pysynyt yhtä hyvässä motivaatiossa, niin kouluvääntö olisi ollut mahtavaa.
Loppuun otin vielä yhdet laukkanostot, joissa ainoa tavoite oli saada rauhallinen nosto ja pieni hetki tasaista menoa, kunnes saikin siirtää ravin kautta käyntiin. Ilmeisesti jotain olin tehnyt oikein, sillä Helvi nosti molemmat laukat nätisti eikä ottanut spurttia, vaan meni maltillisesti. Myös siirtyminen raviin ja siitä käyntiin menivät ihan ok, vaikka menohaluja tammalla kyllä todellakin tuntui olevan. Vielä kun tohtisi laukata pidempää pätkää, mutta jänishousuna pelkään mahdollisia säikähdyshetkiä.
Tänään oli kerrassaan kiva ratsastelu. Yksi maltillinen säikähdyskin saatiin, mutta se oli kotimatkalla ja siitäkin päästiin ohi. Rakentajamies telineillä oli tällä kertaa Helville liikaa, mutta onneksi mies huomaavaisesti lopetti paukuttelun, niin pääsimme jatkamaan matkaa. Mukavaa, että tapaamme välissä näitä kohteliaampia kanssaeläjiä, jotka viitsivät huomioida muutkin ihmiset ja eläimet. Kiitos siitä heille.
