Niks, naks, Nakke

Maanantain tunnilla luvassa oli puomeja. Olin ajatellut, että Nakella voisi olla vaihteeksi kiva mennä. Kuinkas ollakaan, sehän sieltä minulle ratsuksi napsahti. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa temponvaihteluita tehden. Nakke lähti ihan mukavasti eteen, mutta olisin saanut ratsastaa sen vähän tarkemmin takaisin ilman, että aktiivisuus lössähti.

Työskentelimme tunnin oikeastaan yhdellä tehtävällä, jossa päädyssä ympyrän kaarella oli puomit lyhyemmillä väleillä ja keskempänä maneesia samoin ympyrän kaarella puomit pidemmillä väleillä. Molemmat puomikohdat saattoi tulla yhdellä isolla ympyrällä. Lyhyemmillä väleillä olleilla puomeilla luonnollisesti lyhennettiin askelta ja pidemmillä väleillä olleilla taas pidennettiin. Askellajeina olivat ravi ja laukka.

Ravipuomeilla Nakke sinällään liikkui, mutta vähän säästövaihteella. Lyhennyspuomit menivät kyllä, mutta aika ponnettomasti. Sain tehdä aika paljon hommia, että Nakke sekä lyhensi askelta että säilytti aktiivisuuden. Pidennyspuomeille Naken sai heräämään kohtuullisesti, jolloin ne sujuivat ihan mukavasti. Nakke tuntui innostuvan puomeista, jolloin se alkoi itsekin heräillä hommiin. Naken kanssa oli hyvä treenata istunnalla jarruttamista, kun se reagoi siihen selvästi. Pohkeella sitä sai aktivoida melkoisesti ennen kuin se alkoi lyhennyspuomeilla mennä vähän aktiivisemmin.

Laukassa sama tehtävä oli ihanasti haastavampi. Vaihtelut lyhyestä laukasta pidempään tulivat nopeasti, jolloin hevoseen piti ehtiä vaikuttaa vikkelästi. Nakkea sai välillä vähän nohitella, jotta se muisti taas liikkua rehellisesti eikä säästövaihteella. Laiska se ei kuitenkaan ollut, siltä vain puuttui tietynlainen pontevuus, mikä näkyi erityisesti lyhennyspuomeilla. Ne alkoivat kuitenkin sujua ihan asiallisesti, kun sain Naken heräämään. Sitten pääsimmekin ratkomaan pidennyspuomien haasteita. Nakella on ihan iso laukka, mutta emme silti meinanneet millään yltää pidempiin puomiväleihin. Yritin säätää reittiä ja usuttaa Nakkea, vaan aina jokin kohta tehtävästä meni rämpien. Lopulta tajusin kääntää Nakkea puomeilla koko ajan, jolloin tehtävä alkoi luonnistua. Olin aiemmin unohtanut ratsastaa tien tarkasti, kun keskityin vain ratsastamaan hevosta eteen. Haeskelin tehtävän ulkopuolella myös vähän oikeanlaista laukkaa. Vasemmassa laukassa ilman puomeja Nakke lopulta loksahti ihanasti paikoilleen ja tarjosi sangen kivaa ja sopivan lyhyttä laukkaa. Se pysyi hyvin kuulolla, ja elämä satulassa oli varsin helppoa. Kiva Nakke!

Loppuravissa haeskelin vielä Nakkea ravaamaan rehellisesti. Siinä tuli sitten tunnin toinen loksahdus, kun Nakke otti moottorinsa käyntiin, pyöristyi ja tarjosi oikein asiallista ravia. Välillä se yritti vähän lähteä kiihdyttämään, mutta otti pidätteet kuitenkin vastaan. Olin aika mielissäni, sillä nyt hevonen oli oikeasti herännyt hommiin ja sitä pääsi nohittelun sijasta jopa vähän pidättämään. Tunnista ja erityisesti Nakesta jäi oikein hyvä fiilis. Ratsastus oli parhaimpina hetkinä ihanan vaivatonta ja kevyttä. Tällaisella Nakella treenaisin koulua oikein mielelläni. Täytyypä mennä sillä piakkoin uudelleen, ettei tämä kerta ollut vain tuuria.

Jumbosija, mutta silti ihan hyvä

Sunnuntaina vuorossa olivat tämän vuoden viimeiset kisat. Kotitallin estekisoihin ilmoittauduin Pavella pohdinnan jälkeen vain yhteen luokkaan. Menimme mukavuusalueellani 75 sentin luokan arvostelulla 367.1.

Ennen maneesiverryttelyyn pääsemistä ehdimme kävellä tovin ulkona. Kokeilin pehmitellä Pavea asetuksilla jo etukäteen, jotta niistä ei tarvitsisi neuvotella hyppyverryttelyssä. Asetukset oikealle menivät ihan asiallisesti läpi, vasemmalle vähän puolittaisesti. Maneesiverryttelyssä hain ensin hyvää ravia, joka oli hieman hukassa. Hiljalleen Pave alkoi liikkua vähän paremmin. Laukassa opettaja komensi etenemään kunnolla. Käytin kevyttä istuntaa apuna. Pave alkoi laukata paremmin, mutta tahtoi oikoa kaarteissa. Oikeassa kierroksessa otimme hyppyjä ristikolle ja pystylle, vasemmassa kierroksessa okserille. Molempien esteiden hypyt olivat ihan asiallisia. Näin ponnistuspaikat eikä mukautumisessa ollut ongelmia. Verryttelystä jäi ihan hyvä mieli rataa varten.

© Nora

Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Yritin antaa Paven laukata sujuvasti, ja se etenikin ihan kohtuullisesti. Ykkönen ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kaarteessa kakkosesteelle se pääsi vähän puskemaan, ja tulimme esteelle kaarevalla tiellä. Liekö siitä vai mistä syystä, mutta Pave nappasi kakkosesteeltä etusillaan puomin alas. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi puhtaasti. Nelonen ylittyi myös puhtaasti, mutta laukka ei vaihtunut. En lähtenyt korjaamaan ravin kautta, vaan päätin jatkaa. Pave korjasi etuosansa vasempaan laukkaan eli lähestyimme viitosta ristilaukassa. Laukka kuitenkin sujui, jolloin viitonen ylittyi puhtaasti, ja Pave korjasi siinä itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti viidellä askeleella, ja kuutonenkin ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää seiskaesteenä ollut kahden askeleen sarja. Sille tulimme ihan aavistuksen lähelle, mutta Pave nosti jalkansa a-osasta puhtaasti ja ylsi b-osalle hyvin kahdella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja näin olimme maalissa neljällä virhepisteellä. Tällä tuloksella jäimme luokan jumbosijalle, 10/10.



Virhepisteistä ja jumbosijasta huolimatta minulle jäi radasta hyvä mieli. Annoin Paven laukata kohtuullisesti, jolloin ponnistuspaikat olivat selvät. Mukautuminen hyppyihin oli siten helppoa enkä omasta mielestäni liioitellut kauheasti. Pavekin hyppäsi tasaisen varmasti, ja vaikutin siihen sopivasti enkä heittäytynyt matkustajaksi. Tällaisia hyviä kokemuksia tarvitsenkin, jotta alan taas luottaa itseeni ja Paveen enemmän.

Videosta ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!

Hevosen istuntatreeni

Lauantaina lähdimme viimeistä kertaa koko JKH-tiimin kanssa maastolenkille. Me Paven kanssa sijoituimme keskelle Noran ja Hempan ottaessa vetovastuun Kaisan ja Vaken pitäessä perää.

Kävimme kävelemässä lyhimmän Kotakankaan lenkin olosuhteiden pakosta. Jäisten teiden päälle oli satanut hieman lunta, mutta se ei ollut vielä tiivistynyt pintaan. Pavella on tosiaan hokkikengät edessä, mutta takasissa ei mitään. Köpöttelimme tietä pitkin metsäreitille, sen läpi toiselle tielle ja siitä kotiin.

Reissu meni muuten hyvin, mutta kotimatkan loppuosuuden tiellä Pave liukastui kunnolla. Sen takajalat lähtivät alta, jolloin Pave-raukka kävi ihan istuallaan. Se onneksi ponnisti siitä ylös kaikessa rauhassa eikä hätäillyt. Käyntikin jatkui siitä normaalisti. Kunhan tuo lumi viitsisi nyt pysyä maassa ja tiivistyä sopivasti, jotta lenkeillä ei tarvitsisi moisia jännitysmomentteja kokea. Tästä selvisimme onneksi vain säikähdyksellä, joten reissu päättyi pienten tykytysten jälkeen ihan hyviin fiiliksiin. 

Itsenäisestä vähän sitä ja tätä

Perjantain kouluvalmennus vaihtuiitsenäiseen ratsastukseen. Ratsunani oli Pave, ja treeniaiheena oli itsenäisten tuntien bravuurini: sitä sun tätä. Perusratsastusta siis.

Tein ensin vähän pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Pyrin olemaan riittävän jämäkkä, mutta ilman turhaa pingottamista. Yritin pyytää mahdollisimman selvästi ja vaatia selkeän reaktion. Käynnissä Pave väistikin aika asiallisesti. Ravissa väistöt loivenivat selkeästi, ja Pave tarjoili hirvimoodia. Neuvottelimme tilanteen aina takaisin rennompaan ennen kuin lähdin taas pyytämään uutta väistöä. Ravin sai hakea aika pieneksi ennen kuin väistöaskeleet lähtivät siinä askellajissa vähän paremmin.

Laukassa hurruuttelin lähinnä uraa myöten ja isoja ympyröitä pyöräytellen. Pave laukkasi alussa hieman kulmikkaasti, joten otin kevyen istunnan apuun ja hurruuttelin siinä menemään. Haeskelin Pavea venyttämään laukassa hieman eteen ja alas, minkä se teki aika mukavasti. Kierrosten myötä laukka alkoikin parantua molempiin suuntiin ja muuttui pehmeämmäksi.

Loppuravissa pyörittelin vielä vähän ympyröitä. Asetus meni taas oikealle läpi, mutta vasemmalle sai työstää enemmän. En tosin ollut kovin ahkeralla tuulella, joten en saanut tätä puolta kuntoon. Saisimme Paven kanssa tahkota vasenta kierrosta joskus ihan urakalla. Meillä molemmilla taitaa siinä suunnassa olla enemmän puuhaa. Alkuun verrattuna Pave vetristyi ratsastuksen aikana kivasti, joten pieni humputtelu teki kuitenkin ihan hyvää.

Erilaista liikkumista

Maanantaina tunnilla oli luvassa koulua viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hempan. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkenväistöjä sekä askeleen säätämistä.

Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa hieman temponmuutoksia tehden. Hemppa liikkui alusta asti itse aika mukavasti. Erityisesti ravissa se vastasi pohkeeseen kivasti. Niinpä askelta oli aika helppo pidentää ja lyhentää. Hempaltahan löytyy mukavasti liikettä. Välillä se tosin yritti nykiä ohjia, mutta aika maltillisesti. Muistin sen olleen pahempi siinä puuhassa. Askeleen lyhentämisessä olisin saanut hallita oman kroppani paremmin, sillä Hemppa reagoi istuntaan hyvin. En saanut oltua ehkä riittävän tasapainossa, jolloin Hemppa reagoi välillä vähän isommin esimerkiksi hidastuksiini kuin mitä olin tarkoittanut.

Seuraavaksi ratsastimme kulmat takaosaa niissä ulos väistättäen. Ajatus oli siis vähän etuosakäännösmäinen. Tulimme kulmia väistöajatuksella kaikissa askellajeissa, laukassa vähän vähemmän tarkasti. Tehtävällä sain pitää huolta Hempan ulkopuolesta. Väistöt lähtivät ihan asiallisesti, mutta jos en pitänyt ulkopuolta hallussa, jatkoi Hemppa väistöä tavallaan liikaa ja pääsi pullahtamaan suoristuksessa vielä ulommas. Suoristukseen sai siis kiinnittää enemmän huomiota. Hemppa nappasi tehtävästä mukavasti kiinni. Ravissa ja laukassa kulmiin tultaessa sai ensin ajatella askeleen lyhentämistä ja sitten vasta väistöajatusta. Parhaimpina hetkinä Hemppa kuunteli kulmissa tarkasti ja lyhensi askelta hyvin, jolloin kulman saattoi ratsastaa väistöä hyödyntäen.

Työstimme vielä lopuksi laukkaa. Haimme lyhyempää laukkaa ympyröillä. Tiesin Hempan pystyvän vaikka millaiseen lyhennykseen, mikä motivoi yrittämään. Yritin rauhoittaa istuntani, mutta pitää Hempan liikkeessä pohkeella. Kun sain itseni istumaan paremmin, lyhensi Hemppa laukkaa aika kivasti. Hitsit, olipa kiva prässätä! On se yllättävän paljon helpompaa, kun hevosella on luonnostaan skaalaa liikkumisessa.

Siinäpä olikin tunnin päätehtävät. Hemppa oli kivempi kuin muistin, erityisen mukavaa oli mennä kunnon liikkeillä varustetulla ratsulla. Ohjienkin nykiminen oli harmittomampaa kuin olin muistellut. Tunnin läpi sain kiinnittää huomiota siihen, että sekä energia että rentous olivat olleet mukana. Hemppa kun tarjosi välillä etenemistä hieman hirvenä tai sitten pyöreämpää menoa vähän löysempänä. Löytyi sitä parempaakin ja pyöreämpääkin menoa, kun vain osasi pyytää. Tunti oli mukavaa vaihtelua, ja erilaisten hevosten ratsastaminen on vain hyödyksi.