Tämän tiistain ratsastus Veronalla loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaa. Verona oli varonut eilen oikeaa etujalkaansa, joten kiinnitin siihen huomiota. Ratsastelin hyvän tovin käynnissä eikä Veronasta huomannut, että jalassa olisi ollut vikaa. Tamma oli tosin vähän normaalia hitaampi, mutta ajattelin sunnuntaisen hankitreenin vieneen siltä mehuja. Verona virkistyi hieman kävellessä, mutta ensimmäisen ravipätkän aikana tamma alkoi varoa juuri oikeaa etujalkaansa. Ei muuta kuin kuski selästä alas ja ratsastusaikeet narikkaan.
Pyysin vielä sitten toista tallilaista arvioimaan jalan tilannetta. Aavistuksen verran lämpöä ja turvotusta, mutta paino sanoilla aavistuksen verran. Pistin kuitenkin kylmägeeliä jalkaan. Samalla toivoin, että osaisin paremmin itse tutkia jalkoja ja olisin ylipäänsä paremmin perillä hevosen voinnista. Mutta tuntiratsastajana suurin riemu on ollut saada harjata ja varustaa hevonen tunnille eikä siinä ole paljoa voinnista voinut oppia. Olisipa ollut penskasta asti mahdollisuus olla tallilla apuna ja oppia siinä samalla. Nyt pitänee ottaa kirja käteen ja alkaa opiskella sen avulla. Niin ja tietysti tarkkailla muiden tekemisiä tuollaisissa tilanteissa.
Toivotaan nyt, että jalassa ei ole mitään pahempaa. Verona ei ainakaan reagoinut tunnustelun aikana, joten se ainakin antaisi olettaa, että kyse on vain pikkujutusta.
