Sunnuntain vakiopettaja oli kipeänä, ja tuuraajana oli aikaisemmastakin tuttu opettaja. Oli mukava päästä taas hänen silmiensä alle, sillä harvemmin samaa ryhmää tuijottava näkee niin paljon sellaisia asioita, joihin vakiopettaja on voinut jo vähän turtua. Ratsuna oli vasta viidennen kerran minulle sattunut Lore-nuorukainen.
Treenattavaksi tulivat ensin hevosen pyöristäminen ympyröillä ja sitten pidennykset. Lore ja pyöreys eivät halunneet mahtua koko tunnin aikana samaan lauseeseen ehkä paria yritelmää enempää. En saanut ympyröillä asetuksia oikein millään läpi, sillä asetusta ottaessa polle lähti kaatumaan sisällepäin. Sisäpohkeeni estoyritykset jostain syystä onnistuneet. Opettaja hoksauttelikin painoni valuvan ulospäin ja kehotti korjaamaan sitä kurkkaamalla aina olan yli ulkotakajalkaa. Ilmeisesti istuntani ja hyvin myöhässä tulleet myötäykset sekoittivat Lorea sen verran, ettei se halunnut pyöristyä tai juurikaan asettua. Samaa hommaa tehtiin tosiaan kaikissa askellajeissa. Olihan se laukka taas kummallista, en yhtään osannut istua siinä, vaan hytkyin hävettävän kehnosti mukana.
Tämän jälkeen siirryttiin tekemään pitkille sivuille pidennyksiä ensin ravissa, sitten laukassa. Hevosta haettiin aktiiviseksi ja kerättiin vähän painetta pyöräyttämällä pitkän sivun alkuun voltti. Opettaja antoi meille sen verran armoa, että tavoitteena oli saada Lore pidentämään, mutta pyöreydestä ei tarvinnut kantaa huolta. Ja Lorehan teki työtä käskettyä. Ravilisäykset lähtivät todella kivasti, mutta hallitusti. Opettajalta tuli kuskille noottia käsistä, sillä ne tahtoivat painua liian alas tai puolestaan jäädä apuohjamaisesti paikoillaan vailla myötäyskykyä. Kommenttien jälkeen tuli vielä vähän parempia suorituksia, kun kuski pysyi kasassa, ja hevonen teki hienosti pidennykset. Opettaja ohjeisti myös huolehtimaan, että lyhyen sivun häämöttäessä hevonen otetaan takaisin normaaliin raviin. Lore oli mukavasti kuulolla, joten hienosti menneen pidennyksen jälkeen sen sai kohtuullisen helposti myös takaisin raviin.
Laukassa kuskia vähän arvelutti, miten oma istunta ja pollen innokkuus mahtaisivat sopia yhteen. Mutta eipä ollut aihetta epäilyyn, ei ainakaan vasemmassa kierroksessa. Kun sain itseni istumaan jotenkin laukassa, pyysin Lorea varovasti eteenpäin. Polle pidensi yhtä varovaisesti kuin kuski pyysi, mutta siis pidensi kuitenkin. Toisilla kierroksilla uskalsin pyytää enemmän, ja Lore lähti pidentämään todella nätisti. Niinä hetkinä laukka lähti rullaamaan niin, että siinä oli paljon helpompi istua. Olin myös tosi tyytyväinen siihen, että laukan sai lyhennettyä ennen lyhyttä sivua kivasti. Oikeaan kierrokseen mennessä Lore oli innostunut tehtävästi sen verran, että opettaja laittoi meidät tekemään normaalin ja tasaisen laukan tavoittelua pitkillä sivuilla. Pitkän sivun alussa Lore yritti kiihdytellä, mutta onnistuin jämäköittämään itseni siten, että polle kuunteli kuskia ja laukkasi mukavan rauhallisesti ja tasaisesti. Myös näinä hetkinä laukka parani jostain syystä ja istuminen oli helpompaa.
Pidennyksiin asti olin harmitellut mielessäni sitä, ettei kahta opettelevaa tahoa pitäisi pistää tekemään yhdessä töitä. Hyvässä tapauksessa molemmat oppivat, mutta useimmiten sattuvassa tapauksessa molemmat häseltävät eivätkä onnistu. Onneksi pidennykset menivät paljon paremmin, jolloin yhteistyö sujui paremmin. Opettajaltakin tuli kehuja pidennyksistä sekä korjauskehotuksia. Keskeisimpänä oli tuntuman pito. Kädet eivät saa jäädä pitämään, vaan niiden on muistettava myödätä ja pysyä paikoillaan sopivassa suhteessa. Virkistävä kokemus, alun hankaluudesta huolimatta.
