Veronan kanssa otin treeniaiheeksi saman kuin perjantaina. Eli askeleen pidennystä ja lyhennystä sekä etuosakäännöksiä. Molempia tein sekä käynnissä että ravissa.
Käynnissä askeleen lyhennys onnistui kivasti, ja Verona pyöristyi toivotusti. Parasta tässä oli se, että askel lyheni istunnalla aika hyvin ja ohjat tarvisti lähinnä vain muistaa pitää tuntumalla. Askeleen pidennyksessä pyöreys pääsi katoamaan, mutta tamma venytti askeltaan kuitenkin hyvin.
Ravissa lyhennykseen sai panostaa paljon enemmän. Puolipidätteitä sai ottaa moneen otteeseen, kunnes ne alkoivat mennä paremmin läpi. Kun Verona malttoi kuunnella kuskia, saimme aika mukavia lyhennettyjä ravihetkiä askeleen kuitenkin ollessa ponnekas. Pidennyksiä en ottanut sen kummemmin, lähinnä vain lyhennyksen jälkeen hain normaalin ravin, jossa hevonen oli kuulolla. Veronahan olisi mieluusti humputellut reippaamminkin, mutta kuunteli kuitenkin kuskia - ainakin suurimman osan ajasta.
Etuosakäännöksissä olikin sitten tekemistä. Verona ei millään olisi halunnut lyhentää etupään askelta, vaan monet käännösyritykset valuivat normaaliksi kävelyksi ilman mitään onnistumista. Otin sitten Veronan aina pysähdyksiin ja siitä askel kerrallaan vein apuja läpi. Taas sai pidätellä aika paljon. Kun tamma alkoi viimein toimia etuosakäännösmäisesti, jatkoin tehtävää käynnissä. Yritin muistaa huolehtia ulkopuolen avuilla pidättämisestä, pitää asetuksen oikein ja vielä muistaa rentoutuakin, kun tamma teki oikein. Muutamat hetket sain samanlaista tuntumaa kuin perjantaina Mantan kanssa, mutta ihan täysin en onnistunut tälle tammalle kertomaan toiveitani.
Ravissa otin kulmia etuosakäännöstä vähän ajatellen. Ravin otin aina vähän lyhyemmäksi ennen kuin aloin tehdä kulmaa käännösmäisesti. Ilmeisesti käynnissä tahkoamisesta oli ollut hyötyä, sillä saimme ratsastettua kulmia muutamiin otteisiin aika kivasti. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain pidetty hevosen ulkopuolen hallinnassa, jolloin emme sisäapujen jälkeen valuneet ulos, vaan jatkoimme nätisti suoraan matkaa.
Lopuksi hain tammaa vielä pyöreämmäksi tekemällä käynnissä ympyröitä, jossa asettelin sitä reilummin ja vähän yritin taivuttaakin. Verona hoksasi jujun ja pyöristyikin pätkittäin nätisti, mutta en saanut sitä pidettyä kauhean kauaa sellaisena. Epäilen, että oma istuntani valahtaa aina jotenkin ryhdittömäksi, jolloin hevonenkin lässähtää alla. Ulkopuolinen silmäpari on kyllä tarpeeseen ja pitää tosiaan moinen hankkia. Koska tamma toimi ympyröillä kivasti, päätin kokeilla vielä avotaivutusta peileistä menoa tarkkaillen. Ja niin oli treeni tuottanut tulosta, parit avotaivutuspätkät saivat Veronan pyöristymään kivasti, ja se pysyi vaaditussa asennossa hetkittäin oikein hyvin. Itsessäni olin tyytyväinen siihen, etten jäänyt kummemmin kiskomaan ja koputtelemaan, vaan pyysin hevosen asentoon ja muistin rentoutua.
Kaiken kaikkiaan tämän kerran ratsastus oli oikein kiva. Ensi kerralla voisimme Veronan kanssa ehkä ottaa sellaisen taivuttelukerran, kun näistä avotaivutuksista jäi melkoisen hyvä mieli.
