Perjantain tunnilla oli jälleen käynyt kato, mikä toki oli omasta näkökulmasta oikein hyvä juttu. Minun lisäksi hevosten selkään kapusi neljä muuta ratsastajaa, joten parempi opettajan huomiointi oli liki taattu. Pollevalinta oli sattunut myös nappiin, sillä ratsunani oli Jussi-herra.
Tunnin aikana opettaja pisti meidät keskittymään siihen, että saamme hevosen työskentelemään oikeinpäin pyöreänä. Apuvälineinä tähän olivat sisäpohje ja ulko-ohja, ja opettaja erityisesti korosti sisäkäden tehtävänä olevan vain rauhassa paikoillaan pysyminen. Kuviona humputeltiin pääty- ja keskiympyröitä, joilta siirryttiin aina toiselle, kun homma oli saatu pelittämään ensimmäisellä ympyrällä.
Käynnissä Jussi oli helppo saada oikeinpäin, mutta vauhdin säilymistä piti vähän vahtia. Itsessä olin tyytyväinen siihen, että vielä tässä askellajissa sisäkäteni malttoi olla kohtuullisesti paikallaan ja korjasin karannutta pyöreyttä ohjeiden mukaisesti sisäpohkeella ja ottamalla pidätteitä ulko-ohjasta. Meno oli varsin mutkatonta ja mukavaa.
Ravissa sisäkäsi yritti kovasti tulla hommaan mukaan. Monta kertaa piti ajatuksella miettiä sisäkättä ja pistää se olemaan tasaisesti omalla paikallaan. Kun se käsi lakkasi häseltämästä, toimi Jussi taas kevyesti. Ei pysynyt ihan niin pitkiä aikoja pyöreänä kuin käynnissä, mutta monet hyvät ja tasaiset kerrat ehdimme tahkota. Väittäisin jopa, että tällä tunnilla sain Jussin kulkemaan pyöreänä ravissa parhaiten tähän saakka. Oli jälleen mukava myös huomata se, kuinka hevosen askel pehmenee, kun se kulkee oikeinpäin. Harjoitusravissakin oli ihan hyvä istua, kun Jussi kulki vaaditusti. Mutta kun pollen pää ponkaisi kattoa kohti, korvautui pehmeä ravi korkeammalla askeltamisella, ja kuskin istunta levähti käsiin. Istuntatreeni olisi enemmän kuin paikallaan, jälleen kerran.
Laukassa pyöreyden kaivaminen Jussista oli haastavinta. En tiedä, mikä meni vikaan, mutta pollea sai kerta toisen jälkeen muistuttaa oikeasta asennosta. Ja jos asennon sai kaivettua takaisin, katosi se hyvin helposti. Veikkaisin yhdeksi syyksi sitä, että taisin jäädä pitämään ja vaatimaan hevosta oikeinpäin enkä rentoutunut. Onneksi muutamat kerrat muistin myös hengittää, jolloin Jussi palkitsi rentouteni loksahtamalla oikeinpäin ja tarjoamalla ihan käsittämättön helppoa laukkaa. Askel eteni, hevonen oli tasan allani ja siinä vain tarvitsi istua. Laukka ei hytkyttänyt minnekään, vaan olo oli kuin olisi istunut tuolilla. En saa sitä tunnetta puettua sanoiksi, mutta kaikki tämän kokeneet tietänevät, mitä yritän selittää. Todella hieno kokemus.
Tämä oli mielenkiintoinen tunti, sillä olen ihan koukussa siihen sisäohjaan. Jostain syystä sitä pitää olla aina näpertelemässä, ja huomasinpa tunnin aikana moneen otteeseen, kuinka sisäkäteni taas hommasi ihan ylimääräistä omin lupineen. Oman istunnan leviäminen hevosen pyöreyden kadotessa harmitti. Olen tosiaan vähän haaveillut osallistuvani tallin koulukisoihin, ja Jussi oli siintänyt polletoiveenani. En vain osannut istua nätisti harjoitusravissa niinä hetkinä, kun Jussi humputteli pää katossa. Ja niitä pätkiä mahtuisi myös varmasti kouluradalle, joten pisteet istunnasta olisivat hyvin kurjat. Ehkä pitää toivoa istuntatuntia ja Jussia, niin asiaa voitaisiin vielä vähän testailla ja miettiä uudemman kerran.
