Tänä torstaina päätin viedä Helvin ns. maastoon eli peltolenkille. Kävelimme sinne pidempää reittiä ihastellen, kuinka valoisaa kestää aina vain pidempään. Helvi oli mukavan virkkuna ja asteli tiitterästi kohti peltolenkkiä. Sinne päästyä tammasta löytyi jo ihan virtaa. Ravi kulki rennon reippaasti eteenpäin, ja pollea sai jo vähän pidätellä. Oli mukava huomata, kuinka tamma käytti itseään kunnolla, mutta pysyi silti rentona.
Laukassa puolestaan vauhtia oli jo kunnolla. Pidätteet eivät tahtoneet mennä ollenkaan läpi, joten otin Helvin kanssa parit kontrolliharjoitukset, jonka jälkeen se kuunteli paljon paremmin laukassakin. Olisin vain kaivannut sulan maan alleni, jolloin olisimme voineet hurauttaa pidemmänkin matkan laukassa. Laukan jälkeen tamma selvästi odotti koko ajan, jos vaikka vahingossa vinkkaisin sille laukasta tai edes ravista. Otin loppuun vielä ravia ja sitten suuntasimme tallia kohti. Ei mitään kouluväännön kaltaistakaan, vaan mukava rentoutumishetki molemmille. Ja kyllä se tuntui hyvältä.
