Perjantain ratsastustunti pisti viikonlopun mukavasti käyntiin. Tosin pollevalinta voihkitutti alussa, olihan nimeni rustattu jäykkis-Pokun kohdalle. Pokuhan on kiva hevonen esteillä, mutta kouluväännössä tämän kuskin taidot loppuvat kesken oikeassa kierroksessa, jossa polle ei taivu juuri milliäkään. Onneksi tällä kertaa tähdet olivat oikeassa asennossa, ja tunnista tuli kuin tulikin sangen mukava. Tunnin pääaiheena oli alkuverkan jälkeen avotaivutukset, joita tarvittaessa korjattiin sulkutaivutuskaltaisesti.
Tunnin alkuverkkana oli ratsastaa kulmat huolellisesti ottaen etuosaa vähän hitaammaksi ja ajattelemalla vähän etuosakäännöstä. Poku oli vähän haluton asettumaan mihinkään suuntaan enkä sitten osannut ottaa etupäätä hitaaksi. Opettajalta sateli kommenttia melkoisesti. Tärkeimpänä oli ottaa sisäohjalla epäsuora ote ja tarvittaessa ihan vasta-asetus. Epäsuora ohjasote auttoi melkoisesti hillitsemään menoa ja parit kulmat menivät siedettävästi. Ravissa tulivat kuitenkin parhaimmat onnistumiset, kun asian oli ehtinyt hoksata käynnin erheiden kautta.
Sitten siirryttiinkin pääaiheeseen eli pitkille sivuille tehty avotaivutus, jota tarvittaessa korjattiin sulkutaivutusmaisesti. Poku lähti avotaivutukseen aika mukavasti. Kuski keräsi pisteet siitä, että istunta ja katse pysyivät pitkiä pätkiä aivan oikein. Tosin sulkutaivutusmainen korjaus vaati kaksi häsellystä, kunnes selvisi, että avon alkaessa purkautua, hevosen etupään annettiin mennä vähän sisemmäs ja sitten taas otettiin avotaivutus kohdilleen. Tällä kertaa tajusin myös, ettei hevosta tarvitse vääntää ihan vinkkaralle, vaan avotaivutus sujuu paljon pienemmilläkin vääntelyillä. Homma onnistui verrattain mainiosti jopa ravissa, mutta opettaja ohjeisti ottamaan sulkutaivutusmaisia hetkiä tiuhempaan tahtiin, sillä Poku tahtoi valua seinää kohti käyntiä helpommin. Tällä tunnilla taisi tulla tehtyä helposti yhdet helpommista avotaivutuksista käynnissä ja ravissa, joten olin hyvin tyytyväinen.
Laukassa tavoitteena saada hevonen suoraksi. Poku tahtoi laukata etupää seinää hipoen ja takapää siellä jossain muualla. Oikeaan kierrokseen homma sujui aika vaivatta, ja Poku laukkasi kohtuullisen etenevästi, ei onneksi niin ravin sekaisesti kuin monena muuna kertana. Vasemmassa kierroksessa hommaa oli tehtävänä vähän enemmän, sillä Poku pyrki mieluusti etuosallaan seinää kohti, mutta tulihan se polle taas suoraksi, kun malttoi vahtia ulkopuolta.
Tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka Poku ei pyöreyttä tainnut tunnin aikana tarjota ajatusta enempää, olisi se silti kumman kevyt ja helppo ratsastaa. Olin todella yllättynyt siitä, miten hyvin avotaivutukset sujuivat sekä käynnissä ja ravissa. Pitää jatkossakin muistaa keskittyä istuntaan ja jopa omaan katseeseen. Tällöin on jotenkin helpompi tajuta, miten se hevonen alla oikein menee. Ja onhan se hyvää vaihtelua hevosen niskan tuijottamiselle. Kiva kerta siis, kiitos ja lisää tällaisia.
