Pollearpajaisissa olin saanut mukavasti Mantan uudelleen. Se oli jo aikaisemmalla tunnilla, jolloin ehdin seurata sitä hieman. Siellähän se humputteli rauhallisesti jatkotuntilaisen hyppysissä. Ei mitään tietoa päänravistelusta tai hötkyilystä. Liekö tamma tiennyt selässään olevan vähän osaamattomampi kuski, joten se halusi ottaa rauhallisemmin vai oliko jatkolainen sen verran hosumatta selässä, ettei Mantan tarvinnut saada häseltämiskohtauksia? Manta tosin otti aina laukkaosuuksiin saakka minunkin kanssa ihan rauhallisesti, mutta sitten alkoikin taas tuttu häseltäminen. Tunnin treeneinä oli hevosen pyöreäksi ratsastaminen sekä laukannostot käynnistä ja siirtymiset laukasta käyntiin.
Pyöreyttä haettiin asettamalla ja taivuttelemalla volteilla sekä käynnissä ja ravissa. Manta tahtoi vähän hiippailla menemään enkä alussa saanut sitä kunnolla liikkeellä. Tyytyväinen olin kuitenkin siihen, että se malttoi päänsä kanssa erinomaisesti. Opettaja neuvoi pitämään ulkopuolen todella hanskassa, sillä tamma tahtoi mieluusti valua ulospäin.
Kun sain ulkopuolen hanskaan, alkoi tammasta löytyä pätkittäin myös pyöreyttä. Tosin yhtä nopeasti kuin polle pyöristyi, nakkasi se päänsä takaisin ylös. Yritin korjata tilannetta pitämällä itseni mahdollisimman ryhdikkäänä ja yrittää muistaa myödätä oikeina hetkinä. Kun kuski sai palaset kohdilleen, sai polle myös itsensä oikeinpäin ja ravissa tuli muutamat erinomaiset hetket. Tamma oli täysin kuulolla, polki alleen ja pysyi pyöreänä. Todella hienot hetket, lyhyet, mutta sitäkin antoisammat.
Tämän jälkeen siirryttiinkin laukkatehtävään. Tarkoituksena oli nostaa käynnistä laukka, saada se lyhennettyä sopivaksi ja siirtyä siitä sitten käyntiin. Ei ollut Mantan ja minun juttu tämä. Laukka nousi liki joka kerta raviaskelien jälkeen ja tahtoi olla melkoista häseltämistä. Kuten tästä voi päätellä, ei laukasta siirryttykään noin vain käyntiin.
Opettaja ohjeisti keskittymään omaan istuntaan ja hakemaan laukkaa sillä lyhyemmäksi. Ei ollut istunta kohdillaan, sillä polle pudotteli laukan raville ja käyntiin siirtymisestäkin piti vielä neuvotella. Muutamia kertoja sain mukavasti laukkaa kokoon, mutta sitten tein jotain väärää, ja taas homma levisi käsiin. Manta alkoi myös häseltää päänsä kanssa, jolloin kuski viimeistään alkoi laittaa hanskoja naulaan. Opettaja kehotti nollaamaan hetkiä aina tekemällä käynnissä voltteja ja hakemaan pollea taas rennoksi. Manta rentoutuikin kohtalaisen kivasti, mutta pääsi heti ekoista laukoista taas vauhtiin.
Että tällainen tunti tällä kertaa. Edelleen tykkään mennä tällä tammalla sen oman moottorin takia, mutta en vielä keksi, miten voisin istua niin, että tamma on rauhallinen läpi kaikkien harjoitusten. Jäänkö liikaa kiinni ohjiin vai puristanko jaloillani tietämättäni? Luulisin vastauksen löytyvän jommastakummasta. Pitäisi treenailla istuntaa taas kunnolla, että sitä saisi paremmin kokoon. Ehkäpä sitten Mantankin kanssa sujuisi paremmin.
