Perjantain puomitunti sattui osumaan hyvin, sillä sunnuntain tunnilla vuorossa oli esteitä. Pollena oli Hessu, joten arvelin tunnin kuluvan joko säikähdellen tai vauhtia anellen. Jälkimmäinen veikkaus osui oikeaan.
Alkulämmittelyissä Hessu oli tuttu, tahmea itsensä. Pohje ei tarkoittanut mitään, raippa ehkä vielä vähemmän ja matkaa taitettiin kaula pitkänä. Pätkittäin sain polleen vähän vauhtia, ehkä noin parin askeleen ajaksi, mutta sitten ruuna taas hyytyi tahmakavioineen maneesin pohjaan kiinni. Hessu kyllä kulkee, jos se on samalla aaltopituudela kuskin kanssa, mutta me emme sitä ole tosiaankaan. Päinvastoin. Eri planeetoilta suorastaan.
Ensimmäinen puomitehtävä oli kahden kavaletin väli, johon piti ensin saada seitsemän askelta, sitten niin monta kuin vain mahdollista. Verkkalaukka oli sujunut törkeän tahmeasti, ja kuski puuskutti jo tässä vaiheessa. Kuten arvata saattaa, pari ensimmäistä kierrosta Hessu valutteli seitsemän askeleen väliin jos ei kokonaan yhtä askelta liikaa, niin sitten ainakin raville pudottaen tai puolikkaan laukka-askeleen lisäten. Opettaja komensi menemään maneesin kertaalleen ympäri kevyessä istunnassa, jotta polleen saataisiin virtaa. Eipä se siitä kauheasti lähtenyt liikkumaan, mutta kuitenkin sen verran, että saimme kahdesti seitsemän askelta survottua väliin. Tämän perusteella olisi voinut luulla, että askelten lisääminen väliin olisi helppo nakki. No ei tietenkään, kuskihan ei uskaltanut hidastaa juuri, koska pelkäsi pollen pudottavan raville. Saimme kuitenkin hyvät kahdeksan askelta, opettajalta kiitosta tuli siitä, että vauhti pysyi alusta loppuun tasaisen hallittuna.
Sitten siirryttiinkin jo ristikon ja pystyn innarille. Kaikki lähestymiset tehtiin ravissa ja tarkoituksena oli saada hyvä lähestyminen ja myödätä sopivasti. Hessu kulki ravissakin tahmeasti ja tahtoi aina ajautua oikealle. Opettajalta tulikin palautetta, että hevonen pitäisi saada tulemaan lyhyenä, mutta aktiivisena. Helpommin sanottu kuin tehty. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain korjattua Hessua takaisin suoremmas enkä juuri nimeksikään tuijotellut estettä, vaan pidin katseen suunnattuna eteen. Hessun hypyt olivat myös helppoja mukautua, esteillähän ei tainnut olla 50 senttiä enempää korkeutta.
Lopuksi pystyn jälkeen pistettiin vielä okseri kahden laukan päähän. Opettaja ohjeisti tekemään ristikolle automaattimyötäyksen eli periaatteessa vain rentouttamaan kädet. Pystylle puolestaan sai jo vähän tuoda käsiä eteen ja okserilla puolestaan myötäys sai olla kunnolla reilu. Hessu raahusti taas laiskasti ravissa esteelle, mutta ylitti ne ihan hyvin. Eka kierroksella lässähdin taas ennen aikojani okserilla istumaan satulaan, mikä harmitti vietävästi. Myötääminen ja katse olivat kuitenkin onnistuneet. Toisella kierroksella tsemppasin paremmin ja tadaa, okserihypystä tuli vallan mainio, myötäys, katse ja istunta pelittivät kaikki. Opettajakin totesi, että Hessu heräsi hommaan vasta nyt ja alkoi nostella jalkojaankin esteiden yli. Olihan se aikakin, siinä oli nimittäin mennyt juuri tunnin viimeinen hyppy.
Tunnista jäi aika tuskainen maku. Hessua sai taas komennella melkoisesti eikä toivottua reaktiota silti oikein saanut. En vain osaa ratsastaa tätä hevosta millään, en näemmä edes esteillä. Hypätessähän Hessu on periaatteessa oikein kiva, sillä on ponnua isommillekin esteille ja hypyt ovat helppoja olla mukana. Mutta se vauhti tai siis sen puute. Ei tule kovin varma olo hypätä hevosella, joka liikkuu puoliteholla. Väistämättä sitä alkaa miettiä, että puoliteholla liikkuminen voi aiheuttaa myös kieltoja. Ja sitten taas kuskia epäilyttää hypätä sen verran, ettei pollekaan hommassa taida olla kovin mukana. Mutta kuten opettaja sanoi, Hessulle pitäisi varmaan laittaa isompaa estettä eteen, niin senkin mielenkiinto heräisi. Tämän kuskin taidot tosin loppuvat varmasti niillä korkeuksilla, joten pitää toivoa, että jatkossa estetunneille valikoituu hevosia, joiden kanssa hommat sujuvat paremmin yhteistyössä.
