Sunnuntain tunnille pollearpajaisissa oli sattunut ihan hyvä tuuri polle eli Pera oli sattunut kohdalle. Perahan on yleensä kiva ratsastaa, mutta haastavampi pitää pyöreänä. Tämä tunti meni kyllä näiltä osin vähän nurinkurin, sillä ruuna oli alussa aika hitaalla tuulella eikä pyöreydestä ollut paljoa toiveita. En koko tunnin aikana käsittänyt, mitä tein väärin, kun en saanut ratsastettua Peraa yhtään siihen tyyliin kuin yleensä.
Tunnin aiheena olivat siirtymät. Ensimmäisenä hommaa haettiin hanskaan hakemalla käyntiä eteneväksi, mutta hallituksi. Peran reagointi pohkeeseen oli kehnoa ja raipastaki se otti hätäiset pari askelta, kunnes palasi taas hidasteluun. Aika paljon sai nohittaa, että mitään alkoi tapahtua. Pyöreyttä ei löytynyt ja olin vähän hukassa. Tämän jälkeen siirryttiin raviin, jossa humputeltiin lävistäjä, jonka keskellä hevonen otettiin lyhyemmälle askeleelle. Alussa en tahtonut saada järkevää pidätettä, mutta opettajan ohjeistuksella vähän parani. Pyöreyttä ei löytynyt vieläkään, mutta Pera teki parit mukavat lyhennykset ja palautui niistä aika tasaisesti normaaliin raviin.
Sitten otettiinkin käynti-ravi-käyntisiirtymiä sekä myöhemmin ravi-laukka-ravisiirtymiä. Olipa niissä taas tekemistä, huh! Käynti-ravisiirtymässä opettaja ohjeisti ratsastamaan hevonen sen verran säpäkäksi, että se alkoi odottaa ratsastajan lupaa siirtyä raviin. No, säpäkkyys jäi saamatta ja Pera täytyi laittaa raviin ihan kunnon pyynnöllä. Sen sijaan ravi-käyntisiirtymät onnistuivat kivasti aika pitkälti pelkällä istunnalla. Jotain hyvää kuitenkin. En keksinyt ollenkaan, millä Peran olisi saanut viriteltyä paremmin menotuulelle.
Ravi-laukkasiirtymissä Pera puolestaan tahtoi kipittää, mutta sen verran hätäisesti, että parit laukannostoavut se tulkitsi vain ravin kiihdyttämispyynnöksi. Opettaja ohjeisti ottamaan hevonen ulkopuolelta jämäkäksi ja kun tämä onnistui, päästämään se sisäpuolen avuilla laukkaan. Tässä tulivat tunnin parhaat onnistumiset, sillä muutamia kertoja sain Peran niin hyvin kuulolle, että laukka nousi kuin vettä vain. Kaiken huipuksi laukka oli ponnekasta, mutta hallittua. Eipä ole kyllä aikoihin tullut tehtyä niin sulavia laukannostoja. Myös siirtymät laukasta raviin onnistuivat aika helposti istuntaa käyttäen, mutta oma istunta tahtoi aina siirron jälkeen levitä käsiin. Lisää treeniä siis vain.
Tunnista jäi vähän epämääräinen olo, kun polle ei toiminutkaan ihan niin kuin yleensä. Opettajalta tuli kehua siitä, kuinka Pera oli kuitenkin pätkittäin kantanut itsensä hyvin ja kulkenut jämäkästi menemään. Opettaja tosin korosti suoruuden merkitystä tämän hevosen kanssa, joten ehkäpä epämääräiset kohdat johtuivat siitä, että Pera oli monella mutkalla. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen pariin onnistumiseen tunnin aikana, joten tästä on taas hyvä jatkaa. Pakko kyllä myöntää, että Jussi-pollea alkaa jo olla ikävä. Ehkäpä ensi viikolla pollearpajaisissa kävisi hyvä tuuri.
