Veronan kanssa päätin treenailla sunnuntain innoittamana volteilla asetuksia ja taivutuksia sekä siirtymiä. Asetuksia ja taivutuksia tehdessä yritin keskittyä istuntaan sekä käsieni paikkaan. Istunta oli ok, kunhan aina muistin tarkistaa, että olin pysynyt keskellä satulaa enkä ollut keikannut asetuksen suuntaan. Vasemmassa kierroksessa Veronan pientä puskemista sai korjattua kivasti viemällä painoa vähän enemmän ulkopuolelle.
Mutta ne kädet, ne kädet! Vaikka sisäkäsi yritti pysyä ihan siedettävästi, niin teki ulkokäsi kaikki mahdolliset virheet. Jotenkin kummasti se aina lähti irti kyljestä ja vieläpä suuntasi ulospäin. Ja aina, kun sain vietyä sen oikeaan kohtaan, oli se parin sekunnin päästä taas missä sattuu. Olisin tarvinnut ulkopuolisen henkilön naputtamaan joka hetki, kun käsi oli lähtemäisillään oikealta paikalta karkuun.
Sitten otimme siirtymiä käynnistä pysähdykseen ja takaisin sekä ravista pysähdykseen ja takaisin. Käynti-seis-käyntikuvio toimi todella hyvin. Yritin taas keskittyä istuntaan ja sain sillä jarruteltua Veronaa hyvin pysähdyksiin saakka. Tamma malttoi seistä rauhallisesti ja odottaa pyyntöä lähteä liikkeelle. Olisin voinut parantaa pyytämällä tammaa etenemään vähän pontevammin. Taisin varmistella pysähtymistä aina uudesta käynnistä alkaen, jolloin tamma tietysti kulki hitaammin. Rentoutuminen pääsi vuorostaan unohtumaan.
Ravi-seis-ravikuvio toimi myös aika kivasti. Toki alussa sai pyydellä pysähdyksiä tarkemmin, mutta ajattelemalla syvemmälle istumista auttoi kummasti. Ravi tosin olisi saanut nousta tarmokkaammin, mutta olin tyytyväinen siihen, kuinka tamma kuunteli pidätteitäni ja sain väliin otettua hyviä lyhennyksiäkin ilman, että ravi olisi hiipunut kummemmin.
Lopuksi päätin kokeilla tauon jälkeen laukkaa. Oli harmillista huomata, että pelkkä ajatus laukkaamisesta Veronan kanssa sai kehon jännittymään. Kertailin siinä sitten pysäytyksiä, ja tamma oli ihan hyvin kuulolla. Parit ekat nostot menivät mönkään, sillä taisin jarruttaa kaikin keinoin ja pohkeella vain yrittää tyrkätä hevosta laukkaan. Verona vähän hämmentyi, tarjosi yhden laukka-askeleen ja pudotti raville. Yritäpä siinä laukata, jos kuskin istunta sanoo seis ja pelkkä pohje yrittää vaatia. Keskityin sitten rentoutumaan ja lähtihän se laukka siitä sitten. Verona tahtoi vähän kaahotella, mutta pidätteet menivät aina hetkittäin läpi. Laukkasimme kuitenkin nyt eniten tähän mennessä. Pääsimme jopa pääty-ympyrän pariin kertaan ihan nätisti laukaten.
Kun tamma puolestaan kaahotti, laitoin sen pudottamaan raville ja otin käynti-seis-käyntikuviota sen kuulolle saamiseksi. Näistä pienistä onnistumisesta tuli taas pieni rohkeus toivoa, että kyllä me vielä päästään laukkatyöskentelyyn. Pikkuhiljaa, niin ei tartte olla etsimässä kadonnutta nöyryyttä maneesin pohjaa halaten.
