Perjantain tunnilla oli käynyt kato, ja ratsaille nousi lopulta vain neljä kuskia. Saimme jopa toivoa aihetta ja hihkuimme puomeja. Esteitä toki olisi tehnyt mieli, mutta pollearpajaisten tulos eli Mortti ei houkutellut sille tielle.
Alkuverkan jälkeen ensimmäisenä puomikuviona oli päätyyn puolikkaan ympyrän kaarelle laitetut puomit. Tarkoituksena oli ylittää ne ravissa ja laukassa niin helposti, että näyttäisi kuin niitä ei olisikaan. Ravissa meillä meni hyvin. Osuimme oikeaan kohtaan, ja Mortti humputteli puomien yli ongelmitta. Ellei sen askel olisi vähän kohonnut puomien aikana, olisin melkein voinut väittää, ettei puomeja ollutkaan. Tehtävä siis siinä aika onnistunut. Laukassa sen sijaan sai vähän tehdä hommia. Jotenkin Mortti pääsi valumaan aina johonkin ihme kohtaan puomeja, jolloin se sekosi askelissa ja rymisteli puomit läpi. Opettaja ohjeisti meitä ottamaan vähän sisempää puomit eli lyhyemmillä väleillä. Samaan aikaan opettaja käski pitämään laukkaa lyhyenä, mutta pontevana. Mortti ei ollut kauhean hereillä pohkeiden suhteen, mutta alkoihan se lopulta sujua, kun olimme ottaneet pari lisäkierrosta.
Tämän jälkeen siirryttiin pitämään laukka tasaisena kahden puomin välille, johon piti mahduttaa viisi askelta. Kerran taisi pudota raville, mutta muut kerrat viisi askelta meni näppärästi. Olihan se Mortin laukalla se liki vaivatta menevä askelmäärä. Kumma homma vain, miten aina pitää epäonnistua ennen kuin älyää skarpata. Olisiko se niin vaikeaa ajatella jo alussa tehtävää ensimmäistä kertaa tehdessä?
Samaa tehtävää jatkettiin tuomalla toiset saman välin puomit sekä lisäämällä kavaletit lävistäjille. Niillä oli tarkoitus saada laukka aina vaihtumaan. Ratana oli siis mennä jo aiemmin menty kahden puomin väli, kaartaa siitä lävistäjälle, hypätä kavaletti ja vaihtaa laukka, ratsastaa toisten puomien välit ja taas lävistäjän kautta uusi suunta ja laukka. No, puomien välit menivät kyllä, mutta laukat eivät alkaneet vaihtua. Kerran sain laukan vaihdettua, mutta se vaati melkoisen spurtin kavaletille ja mielettömän johtamisen.
Kun homma ei alkanut sujua, otti opettaja meidät syyniin. Ensin kehotuksena oli antaa hevosen olla pidempään suorana ja johtaa selvemmin sivulle, ei niinkään tekemällä asetusta. No, edelleen tein jotain väärin. Sitten ohjeena oli kopauttaa ulkopohkeella kavaletilla johtamisen kera, tuloksena yksi onnistunut kerta. Sen jälkeen siirryttiin kunnon kääntämiseen. Opettaja nakkasi toisen kavaletin kokonaan kaueammas ja menin vain yhtä kavalettia, jossa jo päällä käänsi todella jyrkästi toivotun laukan suuntaan. Ja Morttihan kääntyi samoin kuin laukka vaihtui. Mutta olihan se aika jyrkkä käännös, ei esteillä oikein ehkä olisi sovellettavissa. Tietysti opettaja sanoi, että tästä tavasta lähdettäisiin koko ajan pienentämään apuja, kunnes olisi päästy taas normaalien apujen pariin.
Puomitunti oli todella tervetullutta vaihtelua kouluvääntöön, vaikka olen siihenkin mieltynyt. Puomeilla sai miettiä vähän eri juttuja kuin koulussa eikä siinä ollut ihan niin pikkutarkkaa säätämistä, vaikka hommia sai tehdä. Morttikin tuntui innostuvan puomeista ja pienistä kavaleteista, kun se tahtoi pariin otteeseen vähän kiihdytelläkin. Vaikkei kaikki ihan putkeen mennytkään, niin tunnista jäi hyvä ja virkistynyt mieli.
