Reissun takia tullut viikon ratsastustauko hurahti ihmeen nopeasti ohi. Tänään oli sitten kolmas kerta Veronalla (liekö tämä kerta sitten sanonut sen toden), mutta pää oli vähän tyhjä treeniasioista. Viikon aikana kun ei ollut ehtinyt käydä ohjatulla tunnilla hakemassa uutta, itsenäistä treenattavaa. Lopulta päädyin siihen, että siirtymien treenailu tekee meille molemmille hyvää. Treenasimme sitten siirtymiä kuvioilla käynti-seis, käynti-ravi, ravi-seis.
Käynti-seiskuvio lähti rullaamaan ihan kivasti. Sain Veronaa jarrutelta hyvin istunnallakin, mutta ihan täysin ohjatta en päässyt hommasta. Kiinnitin kuitenkin huomioni siihen, kuinka jälleen jännityn irti satulasta käyttäessäni muka istuntaa. Pitää yrittää opetella tiivistämään istuntaa myös jarruttamisen aikana eikä pingottaa itseä irti satulasta.
Käynti-ravikuvio toimi siirryttäessä raviin ihan hyvin. Käyntiaskeleita ei tullut väliin kovin montaa, ja polle ei kaahannut käynnissä kummemmin. Ravista käyntiin siirtymisessä hutiloin aluksi enkä ottanut pollea lyhyemmälle askeleelle, vaan kuvittelin sen lennosta tuosta noin vain siirtyvän käyntiin. No ei yllättäen ollut se polle automaatti, joten lopulta tajusin hidastella ravia ja siitä vasta pyytää käyntiä. Johan parani homma kummasti.
Lopuksi sitten testasin, oliko hevonen oikeasti ollut kuulolla. Oli siis vuoro kokeilla ravi-seisrykelmää. Ravi nousi mainiosti pysähdyksistä, mutta kuten arvata saattaa, ei ravista kovin helpolla tultu pysähdyksiin. Väliin mahtui raahustavia käyntiaskeleita, mutta kun pidäte meni läpi, pysähtyi Verona ihan hyvin paikoilleen. Tajusin myös hakea lyhyempää ravia, mutta ihan täydellisiä stoppeja emme silti saaneet. Pidätteeni taisivat jälleen kerran olla vähän ristiriidassa keskenään. Lisää treeniä tällekin siis.
Kokeilin taas laukkaa pääty-ympyrällä. Veronassa oli taas virtaa, ja lyhyet laukkapätkät menivät sen nimiin lukemin 95-5. Tuossa viitosen kohdalla sain muutaman metrin laukkapätkän, jossa polle ponnisti, mutta oli hienosti kuulolla. Sitten tamma saikin taas virtapiikin ja harppoi omat vauhtinsa. Lieköhän heittänyt takapäätäkin vähän ilmaan, kun yhdessä välissä rytkähdin tuosta noin vain vähän eteenpäin.
Alan olla epäuskoinen sen suhteen, että saanko tuota tammaa koskaan laukkaamaan asiallisesti. Pitäisikö sen kanssa painatella virtalaukkaa siihen saakka, että saadaan höyryjä pihalle vai tiiviisti kerta toisen pömelikohtauksen iskiessä ottaa käyntiin ja vaatia kuulolle? Tilannetta ei auta se, että virtapiikkikohtaukset tuntuvat vähän pelottavilta, jolloin panikoin selässä ja annan varmasti kyseenalaisia apuja. Mietin apukeinoksi sitä, että hankin opettajan auttamaan. Olisipahan ainakin toiset silmät katsomassa ja yhdet aivot lisää miettimässä, miten tämä puskatäti saadaan oppimaan laukkaaminen reippaammalla hevosella.
