Olipas virkistävää käydä ratsastamassa Helvi valoisalla. Kaunis, aurinkoinen päivä olisi muutoin houkutellut maastoon, mutta liki 20 asteen pakkanen ei. Suuntasimme siis maneesille ajatuksena ottaa muutamia hyppyjä kavaleteilla. Alkuverkoissa otin vain asetuksia ja koetin hakea takapäätä liikkeelle. Samalla sain seurata kahden ratsukon suoran linjan hyppelyitä. Menivät yli metriä ja hienolta näytti. Mahtavatkohan omat taidot koskaan kasvaa tuonne saakka?
Ensimmäisen laukat olivat taas vähän ponnettomia eikä kevyt istunta auttanut ihan niin paljon kuin torstaina. Hiljalleen tamma vähän vetreytyi, joten otimme ensimmäisen hypyn. Helvin laukka oli helppo laskea esteelle, jolloin myös hyppyyn lähtö sujui hyvin. Helvi hyppäsi korvat hörössä selvästi hommasta nauttien. Tamma heräsi parin hypyn jälkeen vähän jo siihen suuntaan, että jarruttamista sai tehdä useampaankin otteeseen. Meninkin sitten varmistamaan yhden hypyn liiaksikin, jolloin laukasta tuli ponneton, ja Helvi meni kavaletin tosi juuresta. Aika töksähtävä hyppy tuli, mutta kuskin vika. Älysin sitten pyytää tammaa laukkaamaan, mutta olemaan silti kuulolla, jolloin kavaletti ylittyi taas nätisti. Helvillä on kiva hypätä tällaisia miniesteitä, sillä se tekee homman innoissaan ja kohtuullisen helposti.
Hyppyjen jälkeen otin vielä tammaa kuulolle ja kas kummaa. Pienten hyppelyiden jälkeen tamma liikkui rennon etenevästi pyöreänä sekä käynnissä että ravissa. Olisikohan hyppelyt pistäneet tamman käyttämään selkää paremmin, jonka tulokset nyt näkyivät? Oli miten oli, Helvi oli tosi kiva ja pehmeä ratsastaa ympyröillä sekä suorana. Oli oikein mukava kokemus kyllä.
Kunpa olisi aikakone, niin pääsisin hyppelemään vähän nuoremmalla Helvillä. Mutta onneksi sen kanssa voi aina joskus ottaa molempien mielenvirkistyksesi muutaman hypyn. Kiva kerta oli kuskin mielestä ja epäilenpä, että kyllä se Helvikin tykkäsi - ainakin hyppelyosuudesta.
