Johan sitä pääsi pakkasilta ratsastamaan! Pollearpajaisissa oli ollut onni myötä, sillä sain pienen taukon jälkeen Manta-neidin ratsastettavaksi. Karsinassa tamma esitteli taas hapanta puoltaan ja naksutteli hampaitaan oikein kunnolla. Mutta loppuipa rouvan äksyilyt rapsutuksen ajaksi. Silloin se oikein painoi päänsä vasten ja nautti hemmottelusta. Sitten satulaa tuodessa tamman suu alkoi taas napsua, ja suitsetkin se yritti syödä. Ja taas rapsuttelulla kiukkuneidistä kuoriutui hellyydenkipeä hupakko. Hellyyttävä humma, lämmitti kummasti moinen tällaisillakin ärjänteillä.
Tunnin aiheena oli askeleen lyhentäminen ja pidentäminen sekä etuosakäännökset. Lyhennyksiä ja pidennyksiä tehtiin aluksi käynnissä ja ravissa siten, että hevonen pyrittiin tuomaan lyhyelle, mutta pontevalle askeleelle. Mantalla oli taas kunnon päänravistelushow menossa, joten kuskilla oli vaikeuksia vähän hallita ratsuaan. Yritäpä siinä tehdä jotain, kun hevonen pyörittelee päätään vaihdellen suuntaa lennosta. Hiljalleen meno alkoi parantua, mutta lyhennyksissä sai keskittyä tosissaan. Pidennyksiä tehtiin vastapainoksi lyhennyksille, mutta niissä en saanut tammaa toimimaan. Se lähinnä vain kipitti, ja askeleen pidentyminen jäi haaveeksi.
Etuosakäännökset ratsastettiin kolmella neliöllä, joita vaihtamalla ehdittiin aina hetki huoahtaa ja mennä vain suoraan. Sekä käynnissä että ravissa sain keskittyä pidättämään Mantan etupäätä, ettei se olisi vain pyörähtänyt uuteen suuntaan. Asetus tahtoi unohtua monena kertana, mutta lopulta aloin hahmottaa kuviota. Ulko-ohjan kanssa sai olla tarkkana, ettei tamma puolestaan puskenut siitä läpi eli notkahtanut sisäapujen takia ulos. Ravissa onnistumiset olivat selkeimpiä, sillä hahmotin viimein selvästi, miten tamman tulisi mennä ja sen jälkeen olikin huomattavasti helpompi ratsastaa kuvio kunnolla.
Laukassa lyhennyksiä tehtiin menemällä pitkä sivu vastalaukassa ja ottamalla kulman avustuksella askel lyhyeksi ja siirtymällä hallittuun raviin. No, niin ja ei. Meillä ei Mantan kanssa mennyt ihan niin kuin oppikirjassa. Kaahailimme menemään, tamma pudotteli päätään ravistellen oman mielensä mukaan raville ja taas sama kuvio alusta. Opettaja komensi ottamaan parit kerrat pysäytykset kulmaan, jotta tamma alkaisi kuunnella. Auttoihan se vähän, mutta helppoa ei ollut. Sai todella keskittyä pitämään pohkeet lähellä hevosta ja ajattelemaan, että aikoo oikeasti ratsastaa kulmankin vastalaukassa, jottei hevonen pudottaisi raville itsestään. Parit suunnilleen sinnepäin menevät onnistumiset saatiin, ja opettaja kehui tamman kyllä lyhentäneen jaloista, vaikka pää tahtoisin pyöriä.
Tunti oli kuitenkin kiva. Manta on kiva kouluväännössä etenkin niinä kertoina, kun sen saa malttamaan päänsä kanssa. Nyt se oli kuorruttanut itsensä melkoiseksi kuolanaamaksi, mutta kyllä se pätkittäin tunnin aikana kuunteli mukavan tarkkaavaisesti kuskiakin. Ja tämä tammahan on oikein kiva ratsastaa, kun se liikkuu ihan itse ja on hyvin näppärä kaikissa väistöliikkeissä. Pitää vain ratkaista se pääongelma, niin tamman kanssa olisi oikein mukava vääntää koulua. Tunti antoi myös oivan treeniaiheen huomiselle Veronan kanssa tehtäväksi. Vielä kun auto vain suostuu käynnistymään sitten.
