Sunnuntain tunti oli melkein kuin perjantain kertaus. Ratsuna oli Lore, ja treeniaiheena pohkeenväistö sekä lisäykset ravissa ja laukassa.
Pohkeenväistöä tehtiin lävistäjää seuraten ja asetus pidettiin väistättävän pohkeen puolella. Opetta kehotti huolehtimaan siitä, ettei polle luista väistöstä puskemalla ulkolapa edellä. Pohkeenväistö oli perjantaista työläämpää, ehkä siksi, että sitä tehtiin pitkä pätkä kerralla. Lore kyllä yritti, mutta välillä sitä hermostutti kovasti. Opettaja kehotti hakemaan jokaisen vähänkin sinnepäin olevan hyvän hetken ja rentoutumaan, jotta hevonenkin uskaltaa huokaista. Kun sain Lorea ensinnäkin rentoutumaan ja toiseksi olemaan puskematta ulos, saimme muutamia oikein hyviä askelia.
Tämän jälkeen hyvästä väistökohdasta koetettiin saada nostettua ravi ja jatkettua väistöä. Tästä ei tullut oikein mitään. Jos sainkin Loren aseteltua hyvin väistöön, vei raviin siirtyminen kaiken tehdyn työn. Ilmeisesti minulla levisi pakka sen verran käsiin, ettei Lorekaan voinut pysyä kasassa. No, aina ei voi onnistua. Sillä on mentävä.
Ravissa homma oli käyntiä haastavampaa. Lore tahtoi tulkita sisäpohkeeni vauhtimerkiksi, mutta kun rohkenin pidättää etenkin ulkopuolta tarpeeksi, saatiin taas vähän sinnepäin olevia väistöä. Opettaja kehotti ottamaan vähän loivempaa väistöä, jotta hevonen saisi jalkansa järjestykseen ja rohkenisi venyttää sitä enemmän runkonsa alle. Muutamat hyvät askeleet saatiin tähänkin suuntaan. Työläästi, mutta erittäin palkitsevasti.
Sitten treeniaihe vaihdettiin pitkille sivuille tehtyihin lisäyksiin ravissa ja käynnissä. Ravissa lisäykset lähtivät aika nätisti, vaikka parit kerrat Lore rikkoi laukalle. Noina kertoina huomasin, että olin antanut etupään mennä ihan miten sattuu, jolloin pohjepyynnöstä hevonen toki vaihtoi laukalle. Kun ymmärsin kontrolloida etupäätä tarpeen mukaan, Lore lisäsi hienosti. Näistä hetkistä olin kovin tyytyväinen. Myös hitaampaan raviin siirtyminen onnistui kohtuullisesti, vaikka Lore olisi mieluusti huristellut vauhdikkaammassa ravissa koko ajan.
Laukassa siirtymä ei ollutkaan enää ihan niin hallittua. Lisäys oikeaan kierrokseen tehtynä toki lähti kivasti, mutta siitäpä ei niin vain siirryttykään enää hitaampaan laukkaan. Yritin istua syvemmälle satulaan ja hidastaa äänelläkin, mutta polle vain humpuutteli menemään. Ei mitään päätöntä menoa, mutta selvästi hevosen hallitsemaa, ei minun. Oli vähän harmi, sillä lisäys oli niin kiva ja kohtuullisen rauhallinen, mutta siitä eteenpäin homma ei ollut enää minun nimissäni. Pitäisi opetella myös hidastamaan järkevästi näillä vähän reippaammilla hevosilla.
Vasempaan kierrokseen ei tehty lisäyksiä, vaan siirryttiin ympyrälle työstämään hevosia suoraksi ja rennoksi. Lorella oli vauhti ja sisälle kaatuminen päällä. Vaikka miten yritin hidastaa ja koputella sisäpohkeella hevosta suoremmaksi, mitään ei tapahtunut. Ei oikeastaan yhtään mitään. Kuskilta alkoi kunto ja usko loppua, kun mitään ei tapahtunut. Harmillista, että tunti päättyi vähän kehnommin, mutta onneksi opettajalta tuli kannustavaa loppupalautetta. Kuulemma olimme onnistuneet esittelemään muutamia oikein hyviä askeleita, joista olin tosi tyytyväinen. Kyllä muutama onnistunutkin hetki palkitsee.
