Mitäpä muuta sitä perjantai-iltana voisi tehdä kuin jäädä hetkellisen päähänpiston seurauksena estetunnille heti oman tunnin perään? Tunnilla oli roimasti tilaa, joten en malttanut olla kysymättä, josko mukaan mahtuisi. Ja mahtuihan sinne, ja pollelistasta pääsin valkkamaan ratsuksi Pokun. Kunnon esteiden sijasta hyppelimme peruskavaletteja ja piirun verran siitä korotettuja. Olisikohan korkeus ollut sitten noin 50 cm enimmillään.
Tunti aloitettiin hyppäämällä yhtä kavalettia joko aina kerran tai sitten pyöräyttämällä ympyrän kahdesti. Pokun laukka oli tahmeaa ja oikean kierroksen ollessa kyseessä se puski valtavasti sisään. Lähestyminen kaarteessa olevalle kavaletille oli kauhea. En saanut sisäpohjetta läpi, joten kavaletille tultiin sammuneessa laukassa vähän mistä kohti sattuu. Törmäsin myös pitkästä aikaa sukeltamistaitooni. Lähdin hyppyyn siitä kohdin, mistä reippaasti etenevä hevonen olisi lähtenyt. Mutta koska Poku oli puoliunessa, se hyppäsi vasta hetken päästä minun oletuksestani. Ei pitäisi ennakoida, tässä taas opetus siitä.
Samaa kavaletti hurauteltiin vielä vasemmassa laukassa. Mukaan otettiin myös toinen kavaletti, jolle kaarrettiin pitkältä sivulta kohtuullisen jyrkästi. Vasemmalle laukka eteni jo paremmin ja helpommin ohjattavana. Siksipä tiukempi kaarrekin onnistui ihan hyvin, vaikka laukka vähän hyytyikin siinä. Poku kuitenkin bongasi kavaletin ja spurttasi aina sitä kohti. On kivaa hypätä hevosella, joka pitää itsekin puuhasta. Harmi vain, että Poku laahustaa muina hetkinä, kun estettä ei ole näkyvillä. Tai kuskin vika se itse asiassa on, kun ei saa hevosta liikkeelle muuten kuin estettä päin ohjatessa.
Tämän jälkeen siirryttiin kolmen kavaletin suoralle. Oikeassa kierroksessa piti saada kolme ja neljä askelta ja vasemmassa toki askeleet toisinpäin. Oikeassa kierroksessa lähestymiset olivat puskemisen takia hirveitä. Laukka sitten sammui niiden takia ja parit kerrat rymysimme kavaletin yli ravissa ja laukka nousi vasta sen jälkeen. Yhden kerran taisin saada oikeat askelmäärät oikeassa kierroksessa, muuten meni höpöksi. En vain saanut pollen puskemista kuriin millään opilla, jolloin lähestymiset menivät mönkään. Vasemmassa kierroksessa ensimmäinen väli meni hyvin, mutta taisin jäädä sitten jarruttamaan hevosta, sillä kolmannen kavaletin hyppyyn tuli alussa töksäytyksiä. Sitten tajusin pyytää kaasua jo toisen kavaletin kohdalla, jolloin homma sujui jälleen helposti, ja opettajakin oli tyytyväinen.
Sitten kokeiltiinkin kaarevalla uralla olevia kavalatteja, joiden väliin piti saada viisi askelta ja oikea laukka vaihtumaan vasemmalle. Poku taas laahusti, mutta tajutessaan kavaletin olevan kulkureitillä, se tsemppasi hienosti. Näinpä se imi esteelle ja sitä kautta saimme laukat vaihtumaan ongelmitta. Eikä näinä kertoina tarvinnut sukellella, sillä olimme samassa rytmissä hevosen kanssa. Jälleen mukavan vaivatonta, kun oli samassa pisteessä etenemässä hevosen kanssa.
Lopuksi hypättiin pieni rata. Oikeassa kierroksessa kaarrettiin lyhyeltä sivulta kavaletille, koetettiin vaihtaa laukka, suunnattiin kolmen kavaletin suoralle, kaarevan uran kavaletit laukanvaihdolla, siitä oikeassa laukassa ihan tunnin alussa hypätty kavaletti ja lopuksi vielä radan aloittanut kavaletti. Poku heräsi juuri ja juuri ennen ensimmäistä kavalettia, jolloin laukka oli sammunut pahemman kerran, mutta yli mentiin kuitenkin. Laukka ei myöskään vaihtunut, vaan piti käydä ravissa. Siinä vaiheessa Poku muisti jälleen olevansa esteradalla ja pisti kaasua pesään. Opettaja huuteli ottamaan hevosta kontrolliin ennen suoraa. Se menikin oikein mukavasti. Kaarevan tien kavaleteille Poku otti vauhdin omiin nimiinsä ja siitäpä seurasi ongelmia. Toisen kavaletin jälkeen olisi pitänyt kaartaa aika tiukasti toiseen hyppyyn, mutta koska hevonen ei ollut kuulolla, mentiin sitä komeasti ohi. Opettaja käski takaisin kaarevan kavalettireitin alkuun, mutta kuski ei viitsinyt herätä vieläkään. Tällä kertaa yritin ohjata Pokun hyppäämään kavaletin hullussa kulmassa, jolloin polle stoppasi eteen. Onneksi niin pehmeästi, ettei ollut vaikea pysyä kyydissä. Otin sitten ympyrän ja paremalla lähestymisellä pääsimme yli ja loppumatka viimeiselle kavaletille sujui kohtalaisesti. Melkoista rämpimistä paikoitellen, mutta niin siinä käy, kun kuski alkaa nukkua kesken kaiken. Opettaja pisti meidän uusimaan radan. Nyt meni vähän paremmin, joskaan laukka ei vaihtunut vaadituissa kohdissa. Mutta saimme kuitenkin hypeltyä kaikki esteet yhdellä kerralla, ja vauhti oli enemmän minun hallinnassani.
Tunti oli muutamista hutiloinneista huolimatta kiva. Plussaa minulle siitä, että katse pysyi monina kertoina oikeaan suuntaan eikä pelottanut oikeastaan yhtään. Ei edes niinä hetkinä, kun vauhti oli Pokun kavioissa, sillä tiesin hevosen menevän kavaleteista yli ellen tee jotain todella väärää. Ja niinhän Poku menikin, aika onnessaan myös. Parannettavaa olisi ollut siinä, etten olisi saanut jäädä matkustelemaan, vaan olisi pitänyt ottaa homma keskittymisen kanssa kotiin. Mutta jotenkin siinä vauhdin hurmassa se tahtoi unohtua. Mukavaa oli ja tunti auttoi ratkaisemaan sen, ettei Poku ole estekisapolleni. Ei ainakaan niin kauaa, kun en saa sitä kääntymään niin kuin haluan ja kaasuttamaan myös ilman esteitä. Kuskilla on vielä opittavaa ennen kuin voi startata tämän herran kanssa mitään kisoja.
