Tänään Veronan kanssa oli luvassa jälleen käveleskelyä. Koska eilen oli mennyt hyvin, puin toiveikkaana satulan ja suitset tammalle. Harjausvaiheessa tsekattuna oikea etunen ei tuntunut yhtään vasenta kummemmalta eikä tamma aristellut sitä vieläkään. Tarkkailin myös sitä, miten tamma seisoo. Paino näytti olevan tasaisesti kaikilla jaloilla eikä se lepuuttanut oikeaa tai muitakaan jalkojaan niin, että olisi pistänyt silmään.
Tämän jälkeen oli hyvä lähteä käppäilemään maneesiin. Verona liikkui halukkaasti pitkää askelta. Kävelimme rauhassa monta kierrosta lämmittelynä, ja niiden aikana tutkiskelin jalkoja ja koetin nähdä, jos se varoisi niitä. Mitään ei näkynyt, joten päätin testailla käyntiä selästä käsin. Sama meno jatkui, ja tamma kulki ihan hyvin. Yritin silmät kiinni tuntea myös, jos askelluksessa olisi jotain outoa. Eipä minun olemattomalla asiantuntemuksella mitään tuntunut. Olin selässä ehkä kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen hyppäsin alas ja kävelytin vielä maasta.
Tutkiskelin jalat uudelleen ratsastuksen jälkeen. Nyt molemmat etuset olivat hieman lämpimät. Edelleenkään ei mitään aristusta, mutta kylmäsin jalat kuitenkin. Tamma jaksoi myös oikein hienosti seistä pesupaikalla. Tosin ehtipä se säikäyttää minut sillä, kun siltä tuli muutamat pienet verinorot sieraimesta. Onneksi tallissa oli eläinlääkäri paikalla, jolta saatoin varmistaa, että hevonen on ihan ok. Veronalle jälleen kiitokset siitä, kuinka hyvin se kesti verinorojen putsailut. Tämä polle saa minut melkein jo kääntämään kelkkani sen suhteen, että tamma on mahdoton ajatus omaksi hevoseksi.
