Työpäivä oli sen verran raskas, etteivät aivoni jaksaneet taipua mihinkään koulukiemura-ajatukseen, joten suuntasin Helvin kanssa maastoon. Harjauksessa ja varustettaessa tamma oli taas kuin sitruunan syönyt. Tällä kertaa pystyin vähän vakuuttavammin jatkamaan puuhaani, mutta etupään lähellä piti jo vähän katsella. Tamma kun tehosti kiukustaan kertomista sillä, että yritti näykkäillä toistuvasti. En käsitä, mikä tammaa riivaa noina hetkinä. Sitten kun kamppeet ovat päällä, se rauhoittuu normaalimmaksi itsekseen. Mutta sitä ennen se on kuin teini-ikäinen kakara, jota kiukuttaa tasan kaikki.
Lopulta kuitenkin pääsimme sinne käppäilemään. Nollakeli pisti lumen tietenkin tarttumaan kavioihin, mutta onneksi ne lähtivät myös aika hyvin irti. Niiden takia päädyin kuitenkin pitäytymään käynnissä. Helvissä oli hyvin virtaa, se jopa nosteli itsekseen pariin kertaan ravit ja kahlasi pienessä hangessa todella terhakkaasti eteenpäin. Piti sitten ihan ajatuksen kanssa ottaa pysähdyksiä, ettei tamma luulisi, että kuskia saa viedä miten haluaa.
Näin sitten meni viiden peräkkäinen hevostelupäivä. Huomenna olisi sitten kuudes edessä ja onneksi ratsailla opetuksen kera, niin pääsee itsekin vähän jumppaamaan aivoja.
