Perjantain tunnin veti sunnuntaiopettaja, ja pollena oli puolestaan Hessu. Voivottelin valintaa, sillä kuten blogia lukeneet tietävät varsin hyvin, me olemme kaukana sujuvasta ratsukosta. Tyydyin kuitenkin kohtalooni maalaillen kauhukuvia valmiiksi mielessäni, sillä tervakavioinen polle oli saanut huilia koko päivän, mikä tämän tapauksessa tarkoittaa yleensä kavioiden juuttumista maahan entistä pahemmin.
Tunnin treeninä oli avotaivutus pitkillä sivuilla ensin käynnissä, sitten ravissa ja pitkän sivun puoliväliin pyöreytettiin voltti. Näiden jälkeen hevonen pistettiin ravissa avotaivutukseen pitkän sivun puoliväliin mennessä ja siitä sitten nostettiin puolestaan laukka. Lopuksi vielä laukkailtiin ympäri maneesia hakien hevosta suoraksi.
Käynnissä homma sujui kivasti. Hessu kulki kivan pyöreänä, kun se yleensä oikein venyttää itsensä pitkäksi vetkulaksi. Vauhtia ei ollut oikein erityisemmin, mutta ei ruuna onneksi ollut pahimmalla tervakaviotuulella. Avotaivutukset onnistuivat paremmin vasempaan kierrokseen. Siinä oikeastaan tarvitsi vain siirtää etuosa sisemmäs ja pyydellä sisäpohkeella vauhtia. Hessu teki avotaivutuksen kiltisti, pyöristyen ja ennen kaikkea helposti. Oikealle meno oli piirun verran takkuisempaa, mutta silti kohtuullisen helppoa. Ehdin jo miettiä, onko Hessu vaihdettu toiseen hevoseen, mutta kyllä se sama polle oli allani.
Ravissa palauduttiinkin jo enemmän maanpinnalle. Hessu ei hevillä halunnut taipua, vaan tarjosi mieluusti pelkkää pään siirtämistä sisemmäs. Etenkin jo käynnissä vähän pulmaa tuottanut oikea kierros paheni ravissa entisestään. En oikein keksinyt hyvää ratkaisua siihen, miten olisin saanut avotaivutuksen kunnolla tehtyä ravissa. Niinä hetkinä, kun sain hevosta oikeinpäin, menivät muutamat askeleet kivasti. Sitten polle puskikin sisälle suorana ja siinäpä sitä taas oltiin, lähtöpisteessä. Opettaja yritti avustaa opastamalla, että ulkopuoli haltuun, sisältä rennommaksi. Kuski ei vain saanut palasia kohdilleen, joten ravissa tyydyttiin aina muutamaan hyvään tai sinnepäin menevään askeleeseen per sivu.
Raviväännön jälkeen kuvioon lisättiin myös laukannosto, kun hevonen oli saatu aseteltua oikein. Pulmat avoväistön saamisessa eivät kauheasti ratkenneet vieläkään, mutta pistin hevosta kuitenkin niin oikeinpäin kuin vain sain ja nostelin laukkoja. Opettaja ohjeisti nostamaan laukan enemmän istunnalla ja sisäpohkeella sekä varomaan oman painon jättämistä ulkopuolelle, jolloin hevonen saattaisi nostaa sen perusteella väärän laukan. Näinpä tietenkin tein, jolloin Hessu nosti parit kerrat väärät laukat. Kun taas muistin istuakin järkevästi, nosti Hessu kiitoksena parit todella helpot laukat. Ne nousivat oikeastaan vain istunnalla ja sisäohjan myötäämisellä. Ne olivat kyllä mukavan sujuvia nostoja, joista olin hyvin tyytyväinen.
Laukassa suoruuden hakemiseen en saanut kauheasti vinkkiä, mutta kuitenkin sen verran, että ulkopuolta piti taas vahtia. Hessu siis jäi vähän asettuneeksi sisällepäin. Opettaja myös ohjeisti pyytämään sisäpohkeella tahdikkaasti Hessua käyttämään sisäpuoltakin enemmän. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain Hessua liikkumaan paremmin kuin yleensä. Lisäksi polle oli kytännyt peilipäätyä ja ottipa sitten parin laukka-askeleen lähdönkin sieltä. Sen jälkeen laukka rullasi niin helposti, että kuskia hymyilytti. Olipahan pollen säikähtämisestä jotain apua kuitenkin.
Tunti oli alun epäilyistä huolimatta aika kiva. Pollea sai kyllä tahdittaa liikkumisen kanssa, mutta ei lähellekään niin paljoa kuin yleensä. Kuskilla ei edes loppunut kunto kesken, mikä on jo tämän hevosen kanssa saavutus. Mukavaa, että edes joskus tähdet ovat oikeassa asennossa siten, että ratsastelut näiden vähemmän dream team -pariksi sopivien hevosten kanssa jättävät ihan hyvän mielen.
