Sainpas korvattua vielä väliin jäävän perjantain lisäksi myös sunnuntain näin ennakkoon. Änkesin mukaan tiistain C/B-tunnille, jossa riittikin porukkaa yhdeksän ratsukon verran. Pollenani oli Jussi, treeninä portaittaiset pohkeenväistöt. Aihe oli siis sama kuin perjantain tunnilla tahkottu kuvio.
Alkulämmittelyiksi pyörittelimme päätyihin ja keskelle ympyröitä ravissa. Hevosta piti saada pyöreämmäksi, ja apuina olivat sisäpohje ja ulko-ohja. Sisäohjan piti puolestaan pysyä asetusta pyytäen nätisti paikallaan, jolloin hevoset kuulemma paremmin ottavat asetuksen vastaan. Jussihan pyöristyi kivasti, kunhan muistin huolehtia takapään liikkeestä myös. Oikea kierros tahtoi olla jähmeämpi, ja asetusten saamiseksi sai koputella sisäpohkeella ajatuksen kanssa. Tajusin myös, että monesti laitan hevosen noin puoliksi oikeinpäin ja sitten unohdan sen kokonaan. Ei ihme, että hevosen pyöreys katoaa, jos se lakkaa kesken työn saamasta ohjeita.
Portaittainen pohkeenväistö aloitettiin ensin käynnissä, sitten ravissa. Käynnissä homma oli helppoa. Jussi väisti kevyesti, ja etupää johti menoa toivotusti. Tosin suoristuksissa sai olla tarkka, sillä muuten polle jatkoi mieluusti puolittaista väistöä edelleen. Jäin miettimään näissä kohdin, jäänkö jotenkin pyytämään väistöä vielä, sillä liki joka kerta sai korjata ulkopuolelta, että Jussi pysyisi suorassa. Ehkä jään istumaan vinkkaraan? Lisää mysteerejä ratkottavaksi.
Ravissa puolestaan menin taas puoliteholla. Laittelin Jussin vähän sinnepäin ja annoin mennä, mutta onneksi opettaja oli tarkkana. Häneltä tuli noottia siitä, että Jussi osaa väistää paljon tehokkaammin, joten laitapa se niin tekemään. Keskityin sitten ottamaan etupäätä vähän hitaammaksi ja pyytämään pohkeella Jussia astumaan syvemmälle rungon alle. Kun olin itse hommasta kartalla, Jussi palkitsi sen väistämättä oikein hienosti. Mitenhän sitä oppisi pysymään hereillä tunnin ajan? Nyt näyttää siltä, että ainakin puolet ajasta menee haihatellessa, kun aikaa voisi käyttää huomattavastikin tehokkaammin.
Lopuksi samaa homma tehtiin myös laukassa. Oikeaan kierrokseen homma toimi edelleen hyvin. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että sain asetuksen pysymään laukan suuntaisena. Yleensä onnistun pistämään sen aina vasta-asetukseksi, mutta tällä kertaa jokin toimi. Jussi otti muutamat väistölaukka-askeleet helposti eikä suoristumisessa tarvinnut tehdä niin paljon hommia kuin aikaisemmin. Kenties polle oli ymmärtänyt homman jujun eikä viitsinyt enää niin paljon puskea. Tosin lyhyttä sivua lähestyttäessä polle olisi mieluusti kaartanut jo reippaasti aiemmin, muta opettajan hoksautuksella kiinnitin siihen huomiota, ja nekin kohdat saatiin ratsastettua järkevästi.
Vasemmassa kierroksessa tehtävä sujui myös hyvin. Mitä nyt Jussi kyttäsi peilipäädyn ovea ja otti parit maltilliset laukkapoistumiset ennakkovaroittamatta. Onneksi polle lähti niin varoittamatta, etten ehtinyt jännittyä ja ehkäpä siksi pysyin myös hyvin satulassa. Jussi otti myös vähän kierroksia tämän jälkeen, joten sain melkoisesti uskotella sille, että minä olen edelleen se, joka painaa kaasua ja jarruttaakin, jos siltä tuntuu. Opettaja ohjeisti säikähdysten jälkeen ratsastamaan peilipäätyyn mennyt pitkä sivu tekemällä koko ajan voltteja. Näin Jussin huomio pysyisi työskentelyssä eikä se ehtisi kyttäillä mitään. Ohje toimi mainiosti, ja jo ensimmäisellä kerralla säikähdyksen jälkeen Jussi meni päädyn oikein nätisti.
Tunnin arvostelu voisi olla ihan kiva. Jussi toimi pääsääntöisesti mukavasti, mutta on meillä ollut parempiakin kertoja. Treeniaihe oli opettava, ja sitä tahkosi mielellään. Huomisen jälkeen tuleekin sitten pahimmassa tapauksessa peräti viikon ja päivän mittainen ratsastustauko, apua. Verona-reppanan jalka tosiaan oireilee vielä, mutta maanantaina siihen saadaan toivottavasti selkoa hyvällä tuloksella.
