Sunnuntain hepastelut eivät tietenkään jääneet kävelylenkkiin, sillä iltapäivällä oli vuorossa oma tunti. Pollevalinta oli sattunut kohdilleen, ja suuntasimme treenien pariin Jussin kanssa. Aiheena oli takapään väistättäminen ulommas ympyrällä tavoitteena saada hevonen pyöristymään sekä laukan pidentäminen.
Homma aloitettiin ensin käynnissä. Lyhyille sivuille pyöräytettyjen ympyröiden aikana hevonen pistettiin väistämään takapäätä ulommas siten, että molemmat takajalat väistävät. Minulla kesti tovin tajuta, että etupää pitää ottaa kunnolla haltuun (etenkin ulkopuoli) ennen kuin voin kuvitellakaan pyytäväni takapäätä väistämään. Alussa menin siis loivaa väistöä, jossa lähinnä sisäjalka väisti. Opettajan ohjeistuksella opin viimein jarruttamaan etupäätä siten, että Jussin molemmat takajalat lähtivät väistämään. Näinä hetkinä hevonen pyöristyi hienosti, mutta olisin saanut olla paljon tarkempi huomaamaan myötäyshetket. Miten sitä aina voikin unohtua roikkumaan siihen ohjaan?
Pitkille sivuille puolestaan otettiin tarpeen mukaisesti myötä- tai vasta-asetuksia. Niiden avulla hevosta haettiin myös pyöreäksi, ja kun se toteutui, jatkettiin matkaa suoraan niin kauan kuin hevonen malttoi pysyä pyöreänä. Tässä kohtaa Jussi tuntui aika tahmealta. Asetuksia sai pyydellä kunnolla ennen kuin se malttoi pyöristyä. Mutta kun asetuksen oli saanut menemään toivotusti läpi, pysyi pyöreys suoraankin edetessä paljon paremmin.
Samat kuviot tehtiin myös ravissa, joskin takapään väistätystä ulommas tehtiin todella paljon lievemmin, enemmän ajatuksen tasolla. Käyntitreenit olivat menneet mukavasti perille, sillä pätkittäin Jussi loksahteli kevyesti oikeinpäin. Opettaja kuitenkin hoksautti tarkkailemaan, että hevosen etupää pysyy ohjien keskellä. Jussi tahtoikin puskea etuosallaan ulommas, jolloin sain tehdä melkoisesti töitä, että hevonen oli edes sinnepäin suorassa. En oikein keksinyt oikeita apuja tuon korjaamiseen paremmin, vaan jouduin kerta toisen jälkeen asettelemaan hevosen suoraksi. Mutta ne lyhyet suorat hetket olivat todella antoisia. Hevosta oli paljon helpompi ratsastaa, ja se myös rentoutui nopeasti ollessaan suora. Pitääkin jatkossa alkaa kiinnittää huomiota myös tähän, niiden miljoonan muun asian lisäksi.
Laukassa puolestaan teimme edelleen noin kymmenen metrin halkaisijan ympyrät ja muutamien normaalien pitkien sivujen laukkausten jälkeen lähdimme lisäämään. Jussin laukka on ehdottomasti sen paras askellaji, joten ympyrät menivät ponnekkaasti. Kunhan kuski olisi vain muistanut tarkkailla sitä etuosan suoruutta vielä paremmin. Muistin kuitenkin ajoittain laittaa pollen suoraksi ja laukasta tuli vieläkin parempaa. Opettaja neuvoikin pitkillä sivuilla ottamaan pidätteitä ulko-ohjasta, jotta hevonen ei pyrkisi puskemaan sisällepäin. Näitä ohjeita noudattaen saimme Jussin kanssa tehtyä parit sellaiset pidennykset, että oksat pois. Hevonen oli suora, kuulolla ja jopa pyöreä. Siitä vain vähän pohjetta, niin Jussi lisäsi vaivattomasti ja hallitusti. Tuntui kuin olisin jälleen istunut tuolilla, sillä laukka oli niin tasaista, helppoa, mutta silti pontevaa. Kerrassaan huippu tunne! Opettajallekin tätä kokemusta hehkutin, ja hän tuumasikin, että niinä hetkinä istuntanikin oli ollut todella hyvä. Mikäpä siinä tosiaan istua, kun hevonen toimii alla kuin unelma.
Oli mukava saada taas noin hyvät onnistumiset laukassa. Tunnilla tuli säädettyä kyllä aika paljon eikä meno ollut ihan niin pyöreän rentoa kuin parhaina hetkinä. Nuo laukan hyvät onnistumiset tosin pyyhkivät ne vähän vaivalloisemmat hetket samantien pois. Olisin mieluusti vain laukannut, laukannut ja laukannut. Niinä parhaina hetkinä siinä Jussin toimivassa laukassa olisi varmasti voinut vaikka täytellä ristikkoa ja siemailla teetä ilman että kynä olisi piirrellyt omiaan tai tee läikkynyt. Todellakin lisää tällaista, kiitos!
