Koulutunnilla Tuomikosken tilalla

Tällä viikolla vähän innostuin näiden ratsastusten suhteen. Perjantaina nimittäin lähdin kahden työkaverini kanssa melkein 2,5 vuoden tauon jälkeen Tuomikosken tilalle meille pidetylle koulutunnille. Ratsukseni sain 2003 syntyneen tamman nimeltä Dark Taffy. En huomannut kysellä opettajalta tamman tasosta tai muusta, joten se jäi hämäräksi. Säkäkorkeudeltaan Nasuksi kutsuttu ratsuni taisi olla jotain 160 sentin tuntumassa. Tunnin alussa opettaja kertoi Nasun osaavan mennä sieltä, mistä aita on matalin, joten se oli ihanteellinen ratsu minulle. Joutuisinpa taas yrittämään asiaa nimeltä ratsastaminen.

Aluksi menimme hyvän tovin käynnissä ja ravissa vapaasti ympyröitä ja voltteja pyöritellen. Nasu liikkui ihan mukavasti eikä tuntunut kamalan vinolta kumpaankaan suuntaan. Istuntavirheeni ja ulkopuolen apujen puute tosin vaikeuttivat ympyröiden ratsastamista nätisti. Välillä ympyröillä pyrin kääntämään kunnolla etuosaa sisemmäs, mikä auttoi aina hieman kuvion ratsastamisessa. Ulkopuolen tuntumaan pyrin kiinnittämään huomiota muutenkin, ja välillä se jopa onnistui. Istuntani tykkäsi hajota ihan keventämisessäkin, mikä vaikeutti tuntuman saamista ratsuun. Niinpä menimme enemmän hirvimoodissa kuin kovin rennosti tai pyöreästi. Opettajalta tuli korjauksena ohje kantaa kädet vähän ylempänä sekä pitää katse menosuuntaan, ei hevosen niskaan liimattuna. Tästä asiasta opettaja oli ihanan tarkka ja sinnikäs. Tunnin aikana kuulin hyvin moneen kertaan saman komennuksen, kun olin taas jumittunut tuijottamaan aina yhtä lumoavaa hevosen niskaa. Ehkä otan vinkistä vaarin ja sidon lettini jotenkin niin, että se nykäisee napakasti, mikäli pääni yrittää vajota tuijottelemaan alas.

Verryttelyn jälkeen teimme siirtymiä ravista pysähdyksiin ja siitä takaisin raviin. Tavoitteena oli saada tasajalkapysähdyksiä siten, että hevosen paino olisi takaosalla. Minulle iski tietysti hurja kiire tehdä pysähtyminen, jolloin vain roikuin ohjissa enkä ratsastanut ravia ensin lyhyeksi ja pyytänyt pysähdystä vasta sitten. Niinpä esitimme valuvia pysähdyksiä ja etupainoisia nyykähdyksiä. Nasu pyrki myös hieman ennakoimaan palaamista raviin, jolloin opettaja muistutti esittämään pysähdyksen kunnolla ja rauhassa. Muutamissa pysähdyksissä sain tehtyä valmistelut paremmin, jolloin Nasu pysähtyi hieman kevyemmin eikä pyrkinyt heti liikkeelle. Siirtymiset raviin olisivat voineet olla vielä tietysti parempia, mutta kyllä ne silti olivat toimivampia kuin siirtymät alaspäin. Itseäni harmitti se, että huomasin kyllä, mitä tein väärin, mutta en sitten lopulta osannut korjata sitä.

Laukkaa työstimme kaikki kolme ratsukkoa keskiympyrällä pysyen. Ensin teimme siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin ja lopulta myös samat siirtymiset käynnin kanssa. Siirtymät ylöspäin onnistuivat aika kivasti. Nasu reagoi niihin helposti ja nosti pääsääntöisesti laukan ongelmitta. Siirtymät alaspäin olivatkin vaikeampia niin kuin jo aiemmin tunnilla huomasin. En saanut ratsastettua laukkaa lyhyeksi, jolloin yritin siirtää hevosen melkein tuosta noin vain ilman valmisteluja käyntiin. Eihän se tietysti kovin hyvin onnistunut. Muutaman kerran huijasin hieman ja lähdin kääntämään ympyrältä pienemmälle voltille. Nasu lyhensi siinä laukkaa automaattisesti, jolloin pari kertaa onnistuin tekemään aika asiallisen siirtymän käyntiin. Opettaja myös komensi useampaan otteeseen hakemaan oikeasti rullaavaa laukkaa. Monin kohdin en itse edes tajunnut, ettei laukka ollut toivottua. Olen näemmä tottunut köröttelemään, mutta kivaa, ettei sellainen kelvannut opettajalle.

Loppuraveissa sain vähän houkuteltua Nasua rennommaksi ja pyöreämmäksi aina hetkeksi. Pohkeilla sai edelleen ratsastaa melkoisesti ja ulkopuolen tuki oli enemmän kuin toivottua. Tunnin palautteena opettaja neuvoi opettelemaan pois niskan tuijottamisesta, mutta kehui samalla hyvää vaikuttamistani Nasuun. En sitten tiedä, millainen tamma pahimmillaan töistä lintsatessaan on, mutta minun mielestäni se oli aivan kelpo tuntiratsu. Oli mukava olla taas vieraamman silmäparin opetuksessa. En ole aikoihin saanut riittävästi noottia katseestani, vaikka olen aivan varmasti tuijotellut niskaa antaumuksella. Kyllähän minun itsekin pitäisi tajuta olla tuijottelematta sitä, mutta minua saisi piiskatakin tästä pahasta tavasta pois. Tykkään tämän tallin opettajasta, sillä hän kertoo paljon teoriaa opettaessaan eikä vain luennoi, vaan myös kyselee ja pistää miettimään asioita. Osa asiasta on vanhaa tuttua, osa taas vähän uudempaa tai mielestä hiipunutta. Kertauskaan ei ole pahasta, niin pysyvätpähän asiat mielessä.

Testissä Rocking Horse

Satuin huomaamaan Rocking Horsen tammikuun tarjouksen, jolla pääsi tunnille 20 eurolla. Siihen oli tartuttava, ja niin pääsin pitkästä aikaa testaamaan uuden tallin. Tallilla oli vain kenttä, mutta onneksi olen karaistunut talviratsastukseen eikä -21 asteen pakkanen vaivannut minua. Talli järjestää maksimissaan kolmen ratsukon tunteja, mutta olin ainoa, joka oli uhmannut keliä ja tullut paikalle. Yksityistunti tuohon hintaan ei ollut ollenkaan paha. Ratsukseni sain 2000 syntyneen tamman, Pasodenan, joka on noin 156-senttinen. Tallin sivuilla tamman kerrotaan olevan tasoltaan koulupuolella heB-heA ja rataesteillä 90-100 senttiä. Sillä on näiden lajien aluekisaamisen lisäksi menty kenttäratsastuksessa tutustumisluokkaa. Tammaa luonnehditaan sympaattiseksi tapaukseksi, joka tekee, mitä pyydetään. Lisäksi sen kerrotaan toimivan sitä paremmin ja miellyttävämmin, mitä huolellisemmin sitä ratsastetaan.

Tunnin aluksi opettaja kyseli taustojani ja tavoitteitani. Muun löpinän ohella kerroin, että työn alla ratsastuksessani on istunnan parantaminen sekä herkempi reagointi tarvittaviin asioihin, sillä tahdon nyt olla hidas kädellä ja pohkeilla. Tämän perusteella aloimme ensin mennä kentän toisessa päädyssä ihan vain käyntiä. Ohjeena oli vetää napaa vähän sisään, jotta alaselän notko katoaa sekä rentouttaa jalat pitkin hevosen kylkiä. Näiden lisäksi piti vielä muistaa hengittää ja mukautua liikkeeseen rennosti. Opettaja huomasi varsin mainiosti perusongelmani, joita korjasi mukavan asiallisesti. Etenkin jalkojen rentouden häviäminen ei jäänyt huomaamatta. Ravissa verryttelimme tovin samoihin asioihin huomiota kiinnittäen. Opettaja oli ohjeissaan mukavan rauhallinen ja pyrki havainnollistamaan asioita. Pasodenan huomio tahtoi karata välillä muualle, jolloin opettaja neuvoi hakemaan sen takaisin kuulolle. Sen lisäksi tamma tarjosi helpolla myös vähän hitaampaa menoa, mutta osasin puuttua siihen aika hyvin, mistä tuli opettajalta kehuja.

Seuraavaksi työstimme hyvän tovin voltteja ja väistöjä. Tehtävä aloitettiin käynnissä tekemällä yhteen kulmaan sen verran voltteja, että ratsu oli kuulolla ja meno asiallista. Saimme pyöriä aina hyvän tovin kulmassa, sillä Pasodena keksi tuijotella pimeyteen. Ulkoapujen onneton käyttö samoin kuin sisäpohkeeni torkkuminen paljastuivat volteilla armotta. Opettaja neuvoi tuomaan välillä etuosaa vähän sisemmäs ja takaosaa ulommas jo voltin aikana. Tällä tavalla Pasodenaan sai taas vähän otetta eikä se jäänyt koko ajan katselemaan omiaan. Kun voltti alkoi onnistua, jatkoimme siitä keskihalkaisijalle, josta ratsua väistätettiin parisen metriä kohti uraa. Sen jälkeen tuli suoristus, siirtymä raviin ja paluu takaisin tehtävän alkuun. Väistöt alkoivat sujua ihan hyvin, mitä nyt vähän hitaasti. Pasodena reagoi mukavasti sivulle vieviin apuihin ja välillä sain ratsastettua väistöjä tosi kevyillä avuilla. Samalla sain tosin muistaa olla myös tukena ei-väistättävällä puolella, ettei tamma mennyt mutkalle. Vasempaan kierrokseen tehtynä tehtävä meni aika pitkälti samoin. Välillä oli kyttäystä, välillä taas asiallisempia hetkiä. Väistöt toimivat tähänkin suuntaan ihan ok, mutta väistöt vasemmalle olivat ehkä sujuvampia. Siirtymät raviin olivat paikoin uneliaita, kun en muka tajunnut herättää ratsuani.

Tulimme samaa kuviota myös kokonaan ravissa. Pasodena otti yhden parin laukka-askeleen mittaisen pyrähdyksen säikähdettyään jostain kuulunutta ääntä. Tamma kuitenkin hiljensi itse eikä pömelöinyt yhtään enempää. Ihmeen nopeasti sain myös jatkettua tehtävää, jolloin ratsukin taas keskittyi. Saimme jopa rentoja hetkiä volteilla, kun vain ratsastin enkä jäänyt itse kyttäilemään tai odottamaan pahinta. Raviväistöt olivat itselleni vähän vaikeampia. Olisin varmasti saanut vähän enemmän tasapainottaa menoa aina ennen kuin pyysin väistöä. Mutta minulla taisi olla tuttuun tapaan kiire tehdä kaikki kerralla, jolloin väistöt eivät aina onnistuneet niin hurjan hyvin. Pasodena teki kyllä asiat, kunhan ne kerrottiin sille selvästi.

Tunnin laukkaosuus tehtiin pääty-ympyrällä. Molempiin suuntiin laukkavalmistelut tehtiin jakamalla ympyrä neljään kohtaan. Jokaisen kohdan aikana piti ratsastaa puolipidäte läpi ja sen jälkeen vähän eteen. Kun nämä alkoivat onnistua, sai nostaa laukan. Aluksi en saanut selviä pidätteitä, mutta sitten uskalsin pyytää vähän tomerammin. Sen jälkeen nekin onnistuivat. Laukannostossa esitin pari ravirikkoa, kunnes ratsastin noston huolellisesti, ja Pasodena nosti laukan helposti. Laukka molempiin suuntiin oli aika kivaa. Pasodenaa sai muistuttaa välillä laukkaamaan, sillä se olisi helposti tarjonnut hitaampaa menoa. Opettaja muistutti olemaan jaloilla rento ja avaamaan polvia irti satulasta. Oikeassa kierroksessa jalustimet alkoivat tipahdella jaloistani, joten lopulta tuskastuin ja jätin ne kokonaan matkasta. Hyvinhän ja melkein jopa paremmin satulassa istui sen jälkeen. Ulkopuolta olisin jälleen kerran saanut kontrolloida paremmin, mutta muuten laukka oli aika kivaa.

Lopuksi otimme vielä volttikahdeksikkoa, jolla sai tarpeen mukaan työstää yhtä volttia pidempäänkin. Ulkoavut olivat taas hukassa, mutta hiljalleen ne alkoivat löytyä. Pasodena tuntui pysyvän nyt kuulolla paremmin, joten taisin ratsastaa vähän keskittyneemmin itsekin. Ravissa tuli muutamia tosi kivoja hetkiä, kun tamma pyöristyi ja teki töitä rennosti. Siihen oli hyvä päättää tunti. Opettajalta tuli positiivista palautetta siitä, että ehdin korjata monesti asioita ennen kuin hän ehti sanoa ja ratsastin nätisti. Käteni eivät kuulemma olleet kovat, vaan päinvastoin välillä jopa liian lötköt. Parannettavana olisi uskaltaa ratsastaa rohkeammin ja kokeilla itsekin, mikä voisi auttaa hevosta toimimaan paremmin. Lisäksi saisin opettajan mielestä tohtia vaatia hevoselta kunnolla asioita. Opettajan palaute osui kyllä nappiin. Uusien hevosten (ja myös tiettyjen vanhojen tuttujen) kanssa ratsastan aina vähän siihen tyyliin kuin ratsuni olisivat lasista tehtyjä. En uskalla pyytää kunnolla, vaan tyydyn siihen, mitä hevonen helposti tarjoaa. Ylipäänsä saisin kyllä oppia vaatimaan asiat niin, että ne menevät läpi ja ennen kaikkea uskaltamaan kokeilla eri tapoja saada asia läpi. Tunti olikin mukava kertaus perusratsastusta ja hyvä tarkistuslista itselle siitä, mitä kaikkea on vielä työstettävänä.

Äkäinen äkkilähtö ja pieni sopu

Keskiviikon valmennusryhmän ihanan pienen eli viiden ratsukon koulutunnille menin aika odottavaisin mielin. Sisäinen kouluratsastajani oli herännyt ja halusi päästä vääntämään koulua. Pollearpajaisten tulosta en osannut arvella, mutta en odottanut yllätystä. Se sieltä lopulta sitten tuli: Dille. Viimeksi olen mennyt tällä ponitammalla viime toukokuussa eli taukoa oli kertynyt. Siksipä tamman karsinakäyttäytyiminen tuli ihan yllätyksenä. Eihän se aikaisemminkaan mikään mammanmussukka ollut, mutta nyt se oli kunnon lohikäärme. Jalat viuhtuivat, suu nappasi ja kaikki tekemäni vain ärsytti tammaa lisää. Sain harjattua ja laitettua suojat Dillelle, kun sidoin sen kiinni, mutta varustamista varten pyysin toisen käsiparin pitämään tammaa paikoillaan. Kun kamppeet olivat päällä, Dille tasoittui. Taisi huomata, että se tappelu tuli hävittyä.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa. Tehtävällä tuli ratsastaa ensin puolipidäte läpi, sitten asettaa pyöreyttä tavoitellen ja näiden kahden onnistuessa päästä ratsastamaan vähän eteen. Kuulostaa helpolta, mutta olihan siinä hommaa. Puolipidätteet eivät meinanneet mennä aluksi läpi, jolloin en päässyt asettamaan saati ratsastamaan eteen. Dille tykkäsi puskea molempia pohkeitani vasten ja erityisesti karata oikean pohkeen läpi. Ulkopuolen avut olivat hukassa ja sisäpohkeeni jossain muualla. Istunnasta en nyt ala edes avautua. Opettajan silmän alla sain keskityttyä paremmin, ja pidätteet alkoivat rauhassa tehtyinä mennä läpi. Oli kiva huomata, että Dille kuunteli istuntaa ja totteli sitä, kun sain oltua selkeä. Asetukset olivat edelleen vähän hukassa, mutta sentään yksi kohta tehtävästä alkoi onnistua. Välillä pyöräytin kiemurauran väliin voltin, jolla hain pelkästään asetusta. Hiljalleen sain niistä kiemurallakin vähän otetta, mutta pohkeilla ratsastaminen oli puutteellista.

Sitten tehtävää siirryttiin tulemaan ravissa. Dille oli vähän kuikuillut peilipäätyä ja jännittynyt siellä, joten ajattelin siirtyä raviin vasta ohitettuamme sen. No, en oikeastaan ehtinyt kuin ajatella ravia, kun Dille ampaisi kiitolaukkaan. Mitään en kuullut tai nähnyt, mutta jostain tamma sai kimmokkeen singota. Nojasin taaksepäin ja ajattelin, että taidan jäädä tästä kyydistä piakkoin. Dille pyörähti kohti peilipäätyä, ja sain jarrutettua sen  sinne, kun olimme sitä ennen melkein teilanneet Manun. Tämän esityksen jälkeen tiesin, että nyt pitää saada poni hommiin, mutta olin silti aika tönkkönä jännityksestä. Ravasimme tovin Loren perässä turvaa hakien. Dille tuntui jonkin aikaa uudelleen räjähtämäisillään olevalta ruutitynnyriltä, ja valmistauduin heittämään hanskat tiskiin. Olen liian arka ratsastaakseni hevosilla, jotka lähtevät näin vikkelästi alta halutessaan. Dillelle kuitenkin riitti yksi pyrähdys, ja hiljalleen se alkoi rentoutua. Ravissa sitä pääsi työstämään vähän paremmin ja kiemurauralla asetuksetkin alkoivat mennä läpi. Dille väläytti tehtävällä muutamia tosi kivoja pätkiä, kun keskityin ja sain ratsuni samaan fiilikseen. Välillä menimme taas ihan väärinpäin, mutta kuten opettajakin sanoi, Dille kyllä yritti kovasti.

Laukkaa työstimme ihan ympyröillä ja uraa myöten. Jännitin tietysti ensimmäisiä laukkoja, mutta kun Dille ei lähtenyt omille teilleen, sain rentouduttua ja vähän ratsastettua. Laukassa huomasin selvästi, kuinka vakaan ulko-ohjan tuntuman Dille tarvitsi. Asetuksen kanssa sain olla tarkka, etten vääntänyt koko kaulaa mutkalle. Pohkeilla sai myös ratsastaa aika paljon, että Dille säilytti laukan. Välillä sain tamma ulkopuolen haltuun ja omaa istuntaa tasoitettua, jolloin Dille pyöristyi ja laukkasi pienen hetken mukavan tasaisesti. Aika helpolla se tosin sukelsi liian alas, mitä sai korjata kohottavilla pidätteillä ja pohkeilla. Saimme onnistumisia molempiin suuntiin, ja Dille tuntui taas siltä mukavalta ratsulta, johon sen kanssa parhaimpina hetkinä olen päässyt. Oma jännityksenikin hälveni hieman, vaikka äkkilähtö jätti kytemään pienen pelon.

Loppuraveissa tohdin Dillen antaa jo vähän venyttää ohjan perässä. Se ei enää vaikuttanut yhtään räjähdysherkältä, joten kaipa se sai kulutettua virtapiikkinsä yhden lähdön aikana. Onneksi tunnin aikana oli niitä hyviäkin hetkiä, muuten olisin varmasti kehitellyt jonkin arkuuden tätä ratsua kohtaan. Dillen kanssa ei ainakaan voi torkkua, sillä silloin tamma varmasti alkaa puuhailla omiaan. Dillehän on itse asiassa oikein hieno kouluratsu, kunhan sen saa keskittymään. Vaikka se on poni, niin siltä löytyy hyvin hevosmaiset askeleet. Kiva poni siis, kunhan ratsastaja on riittävän päättäväinen eikä säikähdä pienistä.

Kaivattuja onnistumisia

Menin poikkeuksellisesti vasta tiistaina Tallinmäen tunnille Jetin kanssa. Ajattelin neljän ratsukon tunnilla olevan koulua, mutta opettaja kertoi tunnilla olevan vähän puomeja ja kavaletteja, vitsailipa vielä, että ihan vain sen takia, ettei minun tarvitse mennä koulua. Olin tietysti mielissäni, ovathan tällaiset tunnit heti seuraavaksi parasta estetuntien jälkeen.

Alkuverryttelyssä menimme tovin itsenäisesti ravaillen. Jetti puski tällä kertaa oikeassa kierroksessa omille teilleen. Viime aikoina on alkanut tuntua, että vasemmalle puskemisen sijaan Jetti on alkanut suosia tätä toista suuntaa. Onkohan istunnassani tapahtunut jotain muutosta? Toki Jetti pääsee liirailemaan vasemmassakin kierroksessa edelleen, mutta aikanaan oikea kierros oli lähtökohtaisesti ihan sujuva. Ravissa opettaja kiinnitti huomiota keventämiseen ja muistutti olemaan keventämättä etureisiä käyttäen ja pyrkimään mahdollisimman pieneen kevennykseen. Jokin loksahti paikoilleen, ja onnistuin keventämään kohtuullisen pienesti. Jetti ravasi myös aika tasaisen hyvin, mikä varmasti auttoi tässä tehtävässä.

Pyrin verryttelyssä kiinnittämään huomiota käännöksissä siihen, että rentouttaisin sisäkättäni ja tekisin kunnolla töitä ulkoavuilla. Paikoin tämä onnistui sisäkäden osalta, mutta ulkoapujen käyttö oli välillä aika vaisua. Niinpä Jetti pääsi valumaan ulos ennen kuin heräsin ratsastamaan. Laukassa verryttelimme keskiympyrällä sitä mahdollisimman hyvin ratsastaen. Aluksi Jetti yritti pudottaa koko ajan raville ja muutamia kertoja onnistuikin. Tämän jälkeen sain pohkeet töihin, jolloin Jetti alkoi säilyttää laukan. Jälleen vasen kierros oli helpompi. Ilmeisesti oikeassa kierroksessa en saanut ratsastettua sisäpohjetta läpi, sillä siinä ympyrä tahtoi pienentyä. Opettajakin ohjeisti ratsastamaan ympyrää paremmin tilaa käyttäen. Tarkemmalla ohjauksella tämä alkoi onnistua. Laukassa huomasin ohjastuntumani vaihtelevan melkoisesti lähinnä tuntuman ja löysän otteen välillä. Käteni taitavat liikkua turhan paljon, joten sitä saa alkaa syynätä seuraavaksi.

Ensimmäisena puomitehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli yksi puomi. Tehtävän alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten. Tehtävä alkoi sujua ihan mukavasti, mutta suoristuskohdissa sain keskittyä melkoisesti, etten tullut niille vähän vinossa. Jetti-reppana oli taas alussa hölmistynyt asiasta nimeltä puomi ja pääsi jarruttelemaan ennen sen ylitystä. Mitä teki kuski? Sanoi hih-hih tovin ja toisen ennen kuin tajusi alkaa ratsastaa. Sen jälkeen pääsimme puomeistakin yli ilman suurempia draamoja. Kaarteet oikealle olivat vähän vaikeampia niin kuin alkutunnistakin. Vasen puoleni saisi herätä kunnolla toimimaan ulkopuolena, jotta saisin tämän homman kuriin.

Seuraavaksi tulimme osittain samaa tehtävää oikeassa laukassa aloittaen siten, että pyöräytimme ensimmäisen, nyt kavaletiksi nousseen puomin yli ympyrän oikealle ja vaihdoimme sitten toisella ylityksellä laukan vasemmaksi. Sen jälkeen tulimme toisen kavaletin, jolta jatkoimme vasempaan kierrokseen tehdylle ympyrälle ylittäen ensimmäisenkin kavaletin, jonka jälkeen tehtävän sai lopettaa. Ensimmäisen ympyrän saimme tulla kahdesti, sillä ensimmäisellä yrittämällä Jetti pääsi vähän valumaan ulos. Toisella kerralla ratsastin paremmin, jolloin ympyrä oli toivotusti ympyrä. Laukanvaihto oikeasta vasempaan ei onnistunut kavaletilla, mutta vaihto lennosta onnistui. Toinen kavaletti meni ok, mutta kolmanteen hyppyyn tullessa en tiedottanut Jetille suuntaa, jolloin se pääsi vähän viettämään oikealle. Tuloksena oikea laukka, joka korjattiin pois lennosta. Samalla saimme sakkokierroksen, ja kunnon ohjaamisella vasenkin laukka säilyi tehtävän läpi.

Tulimme tehtävän vielä siten, että teimme sen kokonaan kolmikaarisena kiemuraurana. Tehtävälle lähdettiin vasemmassa laukassa keskihalkaisijaa myöten. Sen loppupuolella laukanvaihto oikeaan onnistui ihan ok. Ensimmäisellä kierroksella oikea laukka jäi vaihtumatta vasemmaksi, mutta toisella kierroksella kaikki meni nappiin. Alussa tehty laukanvaihto lennosta vasemmasta oikeaksi onnistui ilman, että Jetti pääsi kääntymään liian aikaisin. Tie ensimmäiselle kavaletille oli kohdillaan, ja olin niin selvästi menossa vasemmalle, että Jetti vaihtoi kavaletilla laukan helposti. Tie toiselle kavaletille oli myös ok, ja taas olin selvästi tiedottamassa uudesta suunnasta, jolloin vasenkin laukka vaihtui oikeaan. Olin tosi tyytyväinen, on mukava saada tehtävä loppujen lopuksi onnistumaan.

Loppuun tulimme vielä kahta suoralla linjalla ollutta kavalettia pyöräyttäen niille aina ympyrät. Tulimme niitä pari kertaa per suunta ja loppujen lopuksi toisilla kerroilla sain molemmat onnistumaan kivasti. Ensimmäisellä kerralla laukka oli vähän löysää ja ohjaamiseni mitä sattuu, jolloin mukaan mahtui ristilaukkaa. Toisella kerralla meno oli sujuvampaa ja ratsastamiseni tarkempaa, jolloin jopa herkemmin vasempaan vaihtunut oikea laukka säilyi läpi tehtävän. Jihuu! Tällainen tunti oli kyllä taas tarpeeseen, ja nämä muutamat onnistumiset ilahduttivat paljon. Huolellisuudella pääsee mukavan pitkälle, joten siihen saisin satsata paljon enemmän. Pitänee alkaa treenailla itsekin enemmän puomeilla kerran oma keskittymiseni pysyy niiden avulla paremmin yllä kuin täysin sileän treenissä.

Kiemurauria kavaleteilla

Sunnuntain käynnistäneen maaston jälkeen huilasin reilun tunteroisen, jonka jälkeen palasin talliin laittamaan Jetin kuntoon hyppytuntia varten. Ruuna tuntui katsovan minua ihmetellen, mitä minä vielä tallilla pyörin, olihan se jo kuskannut minua yhden reissun. Eipä sillä, ihan hyvää sillekin tekee välillä tehdä pari tuntia samana päivänä töitä. Opettajakin on tuumannut, että Jetille sopisi mainiosti pieni maastolenkki tai muu verryttely alle ennen hyppytreenejä. Maneesille suuntasimme kolmen ratsukon voimin. Tunnin varsinaisena hyppytehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, jonka suoristuskohdissa oli aina kaksi kavalettia innarivälein.

Alkuverryttelyssä saimme mennä ensin ravissa itsenäisesti. Tein siirtymiä käyntiin ja pysähdyksiinkin saakka, ja Jetti teki ne kohtuullisen hyvin. Vasen pohkeeni ei tosin merkannut sille mitään, joten otimme pätkiä väistöjä oikealle. Niissä pohkeeni taas tarkoittikin jotain, mutta nopeasti sen merkitys unohtui, kun palasimme raviin. Tiesin istuntani tekevän hommasta vaikeaa ja pyrinkin korjaamaan sitä välillä, mutta niin vain se singahti takaisin vinkkuralle, ja Jetti pääsi liirailemaan. Kyttäilyäkin esiintyi, mutta melkein jopa normaalia vähemmän. Emme nyt vieläkään kulkeneet kovin rennosti ja siivosti päädyissä, mutta eipähän nyt ihan joka kerralla tultu monta metriä uralta sisempänä.

Sitten työskentelimme tovin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa keskiympyrällä. Tarkoituksena oli saada hevoset pysymään ympyrällä tasaisesti ilman kummempaa säätöä. Oikea kierros oli tällä kertaa vähän hankalampi, kun en saanut ulkopuolen apuja toimimaan, vaan yritin korjata kaiken sisäohjalla. Lopulta aloin tietoisesti päästää sisäohjaa löysemmäksi, jotta en voisi yrittääkään turvautua siihen. Kun sen jälkeen sain ulkopuolen avut toimimaan paremmin, saatoin poimia sisäohjankin tuntumalle. Vasen kierros oli taasen jotenkin helpompi. Ilmeisesti oikea puoleni osaa toimia ulkopuolena paremmin kuin vasen puoleni. Laukassa sain ensin kertoa Jetille sen osaavan myös moisen askellajin, mutta sen jälkeen meni aika kivasti. Etenkin se yllättävä vasen kierros onnistui. Ympyrä tuntui ympyrältä ja kääntäminen onnistui, kun ulkoavut olivat käytössä. Loppupuolella tehtävää Jetti tarjosi mukavan letkeää laukkaa ja taisipa vähän pyöristyäkin siinä. Se tuntui selkään tosi kivalta.

Seuraavaksi tulimme ensin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli kolme puomia. Tehtävää tultiin vasemmassa kierroksessa ja alkuun palattiin aina keskihalkaisijaa myöten siten, että ylitetyt puomit jäivät sivuille molemmin puolin. Aluksi Jetti jarrutteli puomeilla ja melkein ryömi niiden yli, mutta paransi menoaan, kun aloin hihittelyn sijaan ratsastaa. Käännökset puomeille tuntuivat tulevan nopeasti etenkin, jos en saanut ulkopuolta kunnolla haltuun. Ravissa tehtävä alkoi lopulta mennä aika kivasti. Suoristuskohdissa olisin tosin saanut olla vielä tarkempi, sillä etenkin kaarteessa oikealle en tuntunut ehtivän suoristaa kunnolla, vaan tulin hieman vinosti puomeille. Ennakoin käännöstä liikaa, jolloin lähdin kääntämään liian aikaisin. Olisi pitänyt osata ajatella kääntymistä, mutta ei samalla jo kääntää.

Viimeisessä tehtävässä kuviota muutettiin siten, että nyt ensimmäisessä suoristuskohdassa oli kaksi kavalettia innarivälein ja toisessa suoristuskohdassa samoin innarivälillä ristikko ja kavaletti. Tehtävälle tultiin edelleen keskihalkaisijaa myöten. Pääosin aloitimme tehtävän vasemmassa laukassa, mutta lopuksi tulimme sen oikeasta laukasta aloittaen ja teimme päätyä lähestyttäessä laukanvaihdon oikeasta vasempaan ja aloitimme kolmikaarisen kiemurauran. Alku kavalettien ylityksessä oli taas melkoista rämpimistä. Kääntäminen ja eteneminen eivät vain tunnu onnistuvan minulta yhtä aikaa. Tie oli myös välillä kaikkea muuta kuin suora. Kertaalleen taisimme tulla yhden kaarteen ristilaukalla, mutta muutoin kavaleteilla vaihtumattomat laukat korjaantuivat lennosta. En ihme kyllä ottanut stressiä siitä, etteivät laukat vaihtuneet kavaleteilla. Ehkä alan hiljalleen oppia, ettei vaihdot lennosta taitavan hevosen kanssa maailma kaadu, vaikka laukka ei vaihdu hypyssä. Ristilaukat haluaisin tosin onnistua karsimaan kokonaan pois, sillä ne sekoittavat rytmin kunnolla. Vastalaukkaa Jetti menee aika pitkälti siten, ettei se järkytä menoa kummemmin. Lopulta sain omaa ratsastusta rennommaksi heittäytymättä silti matkustajaksi, ja niin saimme mentyä tehtävän läpi niin, että laukat vaihtuivat kavaleteilla. Jes! Pieni onnistuminen, iso ilo.

Loppuraveissa Jetillä oli taas virtaa, mutta se tasoittui aika helpolla. Tunnin tehtävä tuntui ensin liian helpolta, mutta lopulta oli kaikkea muuta. Kääntyminen, eteneminen ja tien ratsastaminen yhtä aikaa tuottavat näemmä minulle melkoisia vaikeuksia. Hassua oli taas huomata, kuinka helposti lennosta tehty vaihto ennen kiemurauralle siirtymistä onnistui, mutta sitten kavaleteilla vaihtaminen olikin hurjan vaikeaa. Onhan siinä tietysti se, että sileällä vaihtaessa voin keskittää kaiken tarmon vaihtoon, kun taas kavaletilla joudun ajattelemaan paljon muutakin. Niin ja vielä se, että mitä enemmän minulla on ajateltavaa, sitä enemmän saatan alkaa häseltää. Tällaista treeniä kaipaan joka tapauksessa enemmän. Tekniikkaa, tekniikkaa ja vielä kerran tekniikkaa.